Kiittämisestä: onko "noloa" pyytää lasta kiittämään, jos se
kiitos ei sieltä meinaa tulla tai "unohtuu"? 3-vuotiaasta kyse, yleensä katsoo hölmistyneenä, jos saa joltain vieraalta jotain käteensä (esimerkiksi kaupassa sai heijastimen).
Tai, mikä olisi fiksu tapa esittää asia lapselle?
Kommentit (11)
muista kaikkea, joten juuri noissa tilanteissa on mitä mainioin tilaisuus opettaa hänelle kerta toisensa jälkeen, miten toimitaan, kun saa joltain jotakin. Tottakai kannattaa ja pitääkin sanoa, jos lapsi itse ei muista kiittää, että "Miten sanotaan?"...
seitsemään ikävuoteen asti, eli teidän on oltava esimerkkinä mitä pitää tehdä, se sanominen ei paljoa auta, lapset ei ole valmiiksi ohjelmoituja.
ja sitten se kiitos tulee. Muistan saman omasta lapsuudestani. Samoin olen toiminut, jos lapsi ei vastaa tervehdykseen tms. Nyt on oppinut kauniisti pyytämään sitä sun tätä kysymällä "saisinko" - se on mukavaa:-) Toki yritän itse muistaa pyytää ja kiittää kauniisti joka tilanteessa. Mies kuuluu niihin, jotka pyytävät "anna" ja kiitosta ei kuulu.
Kiitos on muuten hyvä sana, menee myös "ole hyvän" sijaan vastauksena kiitokseen:-) Kiitos, kiitos!
-ap
Parhain tapa on olla itse esimerkkinä eli muistaa itse aina kiittää. (jokapäiväisissä tilanteissa muistaa sanoa ole hyvä ja kiittää kun lapsi antaa jotain, ruokapöydässä, kaupan kassalla olehyvä/kiitos, ovea aukaistaessa ym.)
Meillä toiminut tod. hyvin eli hyvät tavat tarttuneet lapsiin eikä juurikaan ole tarvinnut tätä muistutella.
mutta sen voi tehdä monella fiksusti. Itse kuiskaan lapselle iloisesti, että muista kiittää. Joskus olen kuullut vähemmän kivan tavan, jolloin aikuinen vain nolaa lapsen (kailottaa suureen ääneen opettaen).
ei kiitä edes kaupan kassalla. Itselläni tulee automaattisesti Kiitos jos joku ojentaa minulle jotain. Myös tervehtiminen ja hyvästely ovat kohteliasta käytöstä.
Minun mielestäni se vain osoittaa, että vanhempi välittää lapsensa tapakasvatuksesta ja toisista ihmisistä. Pelkästään positiivista.
Sanomattakin lienee selvää, että olen tehnyt noin myös omien lasteni kohdalla. Juuri tällä viikolla kuulin esikoisen vanhempainvartissa opettajalta, että kohta 8-vuotias poikani on luokkansa herrasmies, kohtelias ja hyvinkäyttäytyvä, kuulemma oikein harvinaisuus pojaksi. Olipa kiva kuulla tämä palaute!
Milläs lapsi sen muuten oppii jollei käytännöntilanteissa?
Meillä lapset kiittää kotonakin esim, ruuasta. Mutta ei siitä tarvitse numeroa tehdä. Meillä 5v unohti kiittää syntymäpäivä lahjoistaan kun oli niin tohkeissaan pakettien kimpussa. Ei kukaan kuitenkaan pahalla katsonut.
seitsemään ikävuoteen asti, eli teidän on oltava esimerkkinä mitä pitää tehdä, se sanominen ei paljoa auta, lapset ei ole valmiiksi ohjelmoituja.
Meillä harvemmin vanhemmat vastaanottavat vierailta ihmisiltä lahjoja tai ylipäätään mitään lasten nähden. Tilanne on yllättävä lapselle, ja ihan varmasti kaipaa muistutusta kiitoksesta.
Saitko tästä kirjoituksesta sulan hattuun itsellesi, kun mielestäsi osoitit, että muilla ei aikuisetkaan kiitä? ;)
tarjotaan ruokaa, ojennetaan tavaroita jne. Eikö teillä silloin kiitetä ja sanota ole hyvä???
seitsemään ikävuoteen asti, eli teidän on oltava esimerkkinä mitä pitää tehdä, se sanominen ei paljoa auta, lapset ei ole valmiiksi ohjelmoituja.
Meillä harvemmin vanhemmat vastaanottavat vierailta ihmisiltä lahjoja tai ylipäätään mitään lasten nähden. Tilanne on yllättävä lapselle, ja ihan varmasti kaipaa muistutusta kiitoksesta. Saitko tästä kirjoituksesta sulan hattuun itsellesi, kun mielestäsi osoitit, että muilla ei aikuisetkaan kiitä? ;)
ainakin sanon sille siinä tilanteessa että muistapa kiittää...