huono ja epäonnistunut äiti
Minulla iski raskauden aikana hirveä pakko-oireinen häiriö. Ei siis mitään käsien pesu -juttuja tai hellan tarkistamista, vaan miljoona kertaa pahempaa. Olen hyvin ahdistunut. Rakastan lastani niin paljon, mutta en uskalla lähteä hakemaan apua, kun sukulaiset pelottelee lasulla. Äitini on sanonut, että olen parempi äiti kuin hän minulle, mutta koen että olisin parempi äiti voidessani paremmin. Itse ahdistun kaikesta lääkäritapaamisista ja saisin kyllä lääkkeen tähän, mutta pelkään että se vaan kiihdyttää lisää, koska sellaista kokemustakin on. Pelottaa, että saan jonku hirveän sosiaalityöntekijän tänne, joka on viimeisen päälle hankala, kaikkitietävä ja pätemisen tarpeessa oleva
Kommentit (8)
Oletetavasti kärsit raskauden ajan ja sen jälkeistä masennuksesta, joka voi kestää pidempäänkin ?Voit tuntemuksista puhua siellä neuvolan puolella lääkärille ,terveydenhoitajalle. Julkinen sektori varmasti saat mieleterveyshoitajan palvelut ja tukea,kun pyydät.Etkä pelkää,häpeä asia! Uskalsithan avautua jo tännekin. Et ole huono äiti! Osoitaa jo itse haet apua. Kukaan sinulta ei lastasi vie ja ei tuomitse sinua. Ne hormoonit ymm.
Olen siis puhunut terapeutille, mutta ei hänestä ole apua. Olen tosi ahdistunut ja nyt syksyllä myös mielikin maassa. Ulkoilen lähes päivittäin ja yritän elää terveellisesti, mutta ilmeisesti raskaus toi isoja pelkoja mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis puhunut terapeutille, mutta ei hänestä ole apua. Olen tosi ahdistunut ja nyt syksyllä myös mielikin maassa. Ulkoilen lähes päivittäin ja yritän elää terveellisesti, mutta ilmeisesti raskaus toi isoja pelkoja mukanaan.
Millaisia pelkoja? Mikä kuukausi sulla on menossa eli minkä ikäinen lapsesi on?
Pelkään, että sekoan. Mä mietin liikaa, enkä saa ajatusta enää stoppiin terveellä tavalla. Lapseni on 4kk.
Jos et tee mitään etkä hae apua tilanne eskaloituessaan johtaa vielä huonompiin asioihin kuin se pelkäämäsi sossuntäti sinne kotiin.
Onko parempi vaihtoehto?
Sitä paitsi se että hakee itse apua on aina iso plussa. Osoitat että otat vastuuta ja haluat apua tilanteeseen.
Ja sitähän saa jos vain pyytää.
On olemassa monenlaisia tukimuotoja joista voi lastensuojelun kanssa keskustella. Lapsen huostaanotto on aina viho viimeinen askel mutta jos äiti menee siihen kuntoon ettei enää pysty huolehtimaan lapsesta turvallisesti siihenkin voidaan mennä.
Siis kaikki syyt hakea apua NYT.
tia.a68v. kirjoitti:
Oletetavasti kärsit raskauden ajan ja sen jälkeistä masennuksesta, joka voi kestää pidempäänkin ?Voit tuntemuksista puhua siellä neuvolan puolella lääkärille ,terveydenhoitajalle. Julkinen sektori varmasti saat mieleterveyshoitajan palvelut ja tukea,kun pyydät.Etkä pelkää,häpeä asia! Uskalsithan avautua jo tännekin. Et ole huono äiti! Osoitaa jo itse haet apua. Kukaan sinulta ei lastasi vie ja ei tuomitse sinua. Ne hormoonit ymm.
Ja siellä kun inahtaa saa justkin sen lastensuojelun kimppuunsa ja elämästään helvettiä.
Ei hätää, olet silti parempi äiti kuin suurin osa av-mammoista.
Onko lapsesi siis jollain tapaa vaarassa?