Autan työssäni ihmisiä kenellä menee paremmin kuin minulla

Ristiriitaista. Olen niin huonossa kunnossa, etten välttämättä syö päivään tai pariin, koska en jaksa nousta sängystä.

Sitten menen tapaamaan asiakkaitani ja teen kyllä työni hyvin, paljon positiivista palautetta olen saanut.

Usein vain tulee mietittyä asiakas kohtaamisissa, että hän sentään jaksaa edes tuon. Minä en.

Tahdon vilpittömästi asiakkaiden parasta ja teen kaiken minkä voin heitä auttaakseni.

Jotenkin kuitenkin tuntuu väärältä, että minä, jolla on asiat huonommin autan ja teen kaikkeni asiakkaideni eteen jotta heillä menisi paremmin. Itse ei oikein apua mistään saa. Olen liian ” pätevä” siihen, kun olen apua hakenut.

Muita samassa tilanteessa olevia? Vertaistukea kaivataan!