Levottomat

Levottomat elokuva, kumpi teidän mielestä ns. "Väärässä", tai kumpi kohtelee toista väärin?

Mies, joka tuli takaisin, vaikka nainen sanoi haluavansa enemmän vai nainen, joka piti miehestä kiinni, vaikka tiesi, ettei toinen rakasta?

Katselen tätä ja jotenkin ihan omasta elämästä. Mies ei voinut sitoutua ja minä käski pysyä poissa, jos ei halua minua ja monesti tuli takaisin ja kertoi, kuinka minä teen hänet onnelliseksi ja haluaa kanssani viettää lopun elämäänsä, tunteitakin on, mutta ei osaa sanoa mitään mistään ja hämmentynyt.

Itselläni oli tietenkin suhteen jälkeen todella hyväksikäytetty olo, koska sanoin monesti, ettei tulisi takaisin, jos ei halua parisuhdetta, mutta en todellakaan syytä yksin miestä, koska itse annoin hänen jäädä.
Kyseessä oli ensimmäinen suhteeni ja olin ensimmäistä kertaa rakastunut ja jotenkin naiivisti uskoin, että mieskin haluaa oikeasti minut, kun aina tuli takaisin ja puhui kauniisti. Uskoin, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja mieskään ei olisi tullut takaisin (varsinkin, kun pyysin, ettei tule, ellei halua samaa) ellei olisi ollut halunnut minua ja saada suhdettamme toimimaan.

Mutta jotenkin tätä leffaa katsoessa tulee vain sellainen olo, että tuo nainen (Laura Malmivaaran hahmo) itse kaivaa omaa kuoppaansa, koska mies ei kyllä puhu mitään, mistä saisi edes ymmärrettyä väärin, että haluaisi olla naisen kanssa (paitsi, että otti yhteyttä ja sanoi muuttaneensa mielensä).

Pitäisikö itsekin vain hyväksyä, että omassa suhteessa minä itse olin se suurempi syypää siihen, että mielenterveys meni ja sydän särkyi, kun annoin miehen jäädä?