Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä 11-12-vuotiaita tyttöjä vaivaa, aina joku homma
01.11.2021 |
meneillään.. kyllästyttää lapsen "kaveripiiri". Tyttö kelpaa hätävaraksi, mutta jos muita on tarjolla, niin sitten ei oteta mukaan. Milloin suunnitellaan yhdessä jotain touhuja, sitten muut meneekin muualle. Sovitaan uimahallireissu, muut onkin menneet jo pari tuntia ennen sovittua ja sitten eivät jaksakaan enää olla. Mitä milloinkin.
On ollut kiusaamista ja ulosjättämistä sekä koulussa että vapaalla. Puutuin asioihin, koulu sulki silmät ja korvat. Lapsen lähin kaveri, joka aloitti kiusaamisen ja keräsi muut mukaan, ei ottanut vastuuta teoistaa ja sanoistaan ja vanhempansakin inttivät vaan ettei asiat ole niin kuin tyttöni on kertonut. Lopulta kuitenkin oli juurikin niin.
Nyt sitten tämä "paras kaveri" taas käänsi kelkkansa ja ilmeni vielä, että kun porukassa oli käyty karkki kepponen kierros, niin tämä neiti on pitänyt itsellään rahat, joita oli saatu ja antajat sanoneet, että jakakaa kun ei ole kolikoita antaa.
Ei jaksa vanhempana tätä ainaista vääntämistä. Ja oma tyttö taas ei haluaisi että mihinkään sekaannun, kun sitten hän saa kielikellon maineen ja kukaan ei halua olla kaveri.
Miksi lasten maailma on tällainen? Ei omassa lapsuudessa ollut yhtä pahansuopaa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, sekä omasta ysärinuoruudesta että oman parikymppisen teinivuosilta.
Loppui se draama aikanaan, molemmilta. Ehkä nykyään vaan aloitetaan aiemmin ja odotetaan enemmän vanhempien sekaantumista.
No mitäpä mieltä olet vanhempien sekaantumisesta asioihin? Kukaan ei halua, että mihinkään tukitaan nokkaa ja tuloksena on Koskelan kaltaisia tapahtumia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, sekä omasta ysärinuoruudesta että oman parikymppisen teinivuosilta.
Loppui se draama aikanaan, molemmilta. Ehkä nykyään vaan aloitetaan aiemmin ja odotetaan enemmän vanhempien sekaantumista.
No mitäpä mieltä olet vanhempien sekaantumisesta asioihin? Kukaan ei halua, että mihinkään tukitaan nokkaa ja tuloksena on Koskelan kaltaisia tapahtumia..
Koin sen aikanaan juuri noin, että "koko ajan jotain", mutta lapset täytyy kasvattaa, mieluummin kuin jättä selviytymään omin nokkineen. Eli tulipahan tehtyä.
Eipä ole mun tyttärellä tuollaista. Huono tuuri lapsellasi ollut. Kannattaa jutella suoraan tytön kanssa ja ehkä etsiä joku harrastus, josta löytyy erilaisia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole mun tyttärellä tuollaista. Huono tuuri lapsellasi ollut. Kannattaa jutella suoraan tytön kanssa ja ehkä etsiä joku harrastus, josta löytyy erilaisia kavereita.
Jos on vähän epäsuosittu tyttö niin ei ne suositummat välttämättä halua olla kavereita.
Tutulta kuulostaa. Olinkin jo lapsena mieluiten yksin kun en jaksanut sitä muiden ketkuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puutu ap aivan helposti lasten juttuihin. Niistä saa lapsi itse vain pilkkaa ja haukkumista osakseen.
Eikä koulu juuri voi mitään tehdä, eikä yleensä tekeekään, ellei kiusaaminen mene aivan överiksi, onhan se nähty.
Jotain häiriöitähän perheessänne ehkä on, kun sinä menit niin pitkälle, että otit jopa kouluun yhteyttä.
Lapset eivät ole samanlaisia, kaikki eivät ole rehellisiä, kuten lapsesi parhaasta kaveristakin näet.
Asiat menevät vain aina enemän solmuun ja tulee vihaisuutta ja eripuraa kun soittelee kouluun ja kavereiden vanhemmille ja syyttelee heidän lapsiaan jostakin.
Rauhoitu ja tee kotielämästännekin rauhallisempi, ja lapselle voisi hankkia tai suositella joitakin harrastuksia, ettei hän olisi niin riippuvainen vain yhdestä kaverista.
Oikeasti: tyttö etsimään uusia, parempia kavereita jostain harrastuksesta.
Partiota suosittelen lämpimästi.
Koulun suhteen voit vain opettaa ja neuvoa pysymään pois niistä porukoista, joissa tulee lopulta vain paha mieli. Ei tarvitse löytää bestistä koulusta.
Ja se tärkein: kasvata lapselle kaikin keinoin, mitä vaan löydät ja osaat, vahvempi itsetunto.
Epävarma yrittää yhä uudelleen hakea hyväksyntää kiusaajalta. Yrittää ”korjata tilanteen”. Opeta etäisyyden ottamista, itsensä arvostamista. Tämän opettaminen on arvokkainta, mitä voi tyttölapselle antaa. Muuten tulee poljetuksi kaikkialla, aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ei nuo lapselle harrastus neuvot auta, kun kyseessä on tosi ujo tyttö. Ja kyllä, puutun ihan varmasti jatkossakin asioihin, jos ne ovat netissä haukkumista, muokattujen kuvien levittelyä, "tapan sinut" viestejä.
Tsiisus sentään, ettäkö meidän tavassa suhtautua ja puuttua tuollaiseen, on jotain vikaa? Että meidän perheessämmekö on vika, kun kaverit tekee tytölle tuollaista.. jeps..
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole mun tyttärellä tuollaista. Huono tuuri lapsellasi ollut. Kannattaa jutella suoraan tytön kanssa ja ehkä etsiä joku harrastus, josta löytyy erilaisia kavereita.
Ei tuo ole tuurista kiinni. Ihan liian yleistä tämäkin, todella rumaa ja tuhoisaa käytöstä. En tiedä onko tämä jotenkin sellainen ongelmien muoto, että on vaikeampaa/haluttomampaa puuttua kuin siihen suoraan turpaan mättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole tuollaisia. Minun tyttärillä suurin osa kavereista on tosi kivoja. Isomman luokalla oli em. meininkiä mutta neuvoin valitsemaan kaverit niistä kivoista eikä lähteä ollenkaan mukaan ilkeiden piirileikkeihin.
Kun olin itse lapsi, huomasin helposti ns kusipäätyypit ja pysyin kaukana heistä tai muodollisesti olin kaveri. Omiksi hyviksi kavereiksi valikoitui mukavat ja kiltit, mutta eivät ehkä se cooleimmat tai "suosituimmat" tytöt.
No nytpä ne suosituimmat on lähiöruusuja, kun mun kaveriporukka meni yliopistoon...:)
Jos koet, ettei ollut sinun lapsuudessa, niin todennäköisesti sinä olit se joka kiusasi ja jätti ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei nuo lapselle harrastus neuvot auta, kun kyseessä on tosi ujo tyttö. Ja kyllä, puutun ihan varmasti jatkossakin asioihin, jos ne ovat netissä haukkumista, muokattujen kuvien levittelyä, "tapan sinut" viestejä.
Tsiisus sentään, ettäkö meidän tavassa suhtautua ja puuttua tuollaiseen, on jotain vikaa? Että meidän perheessämmekö on vika, kun kaverit tekee tytölle tuollaista.. jeps..
Meilläkin on tosi ujo tyttö mutta kyllä olen silti laittanut harrastuksiin.
Vaikka onkin ujo lapsi niin kyllä olisi tosi hyvä saada tuon ikäinen johonkin harrastukseen. Olisi hyvä saada muita tuttavuuksia ja mielekästä tekemistä, ajatukset johonkin ihan muuhun.
Omat muksut (17 ja 13) ovat harrastaneet aina liikuntaa ja sitä kautta on toiset kaverit, koulukaverit on erikseen. Ainahan lapsilla etenkin tytöillä on enemmän tai vähemmän jotain kahnausta, mutta mielestäni moneen asiaan auttaa se että sulla on joku kiva juttu elämässä on se sit joku liikunta juttu, leipominen, laulaminen, eläinten hoito…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tyttösi lähin kaveri kuulostaa pikkunarskulta, joka kokoaa omaa hoviaan ja todennäköisesti lietsoo muita porukan jäseniä syrjimään ja kiusaamaan tyttöäsi. Itselläni oli samanlainen tilanne joskus ala-asteella jo 90-luvulla. Olin se, joka pyrittiin sulkemaan porukan ulkopuolelle. Ikävä kyllä tuo narskunalku onnistuikin pilaamaan pari hyvää kaverisuhdetta ja "omimaan" heidät itselleen sekä myrkyttämään heidät minua vastaan eivätkä nuo kaverisuhteet enää koskaan palanneet ennalleen.
Mielestäni on oikein, että pyritte puuttumaan tilanteeseen, mutta harmi, ettei keskusteluyhteys tytön vanhempiin toimi. Narsismi kulkee suvussa, eli liekö heissäkin samaa vikaa. Paras olisi, että tyttö lopettaa tuon kaverinsa kanssa leikkimisen ja etsii parempia kavereita tai ainakin pyrkii viettämään aikaa noiden muiden porukan tyttöjen kanssa ilman pikkunarskun läsnäoloa.
Musta ois ollut ihana jos vanhemmat ois vieneet johonkin harrastukseen. Olin myös ujo tyttö. En uskaltanut itse heiltä niin vaatia kun olivat kiireisiä enkä oikein tiennyt mikä harrastus olisi ollut kiinnostava, kun en ollut mitenkään erityisen urheilullinen jne.
Voi siis olla että lapsesi olisi ihan hyvillä mielin lähdössä harrastukseen. Olisi ollut ihana tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, sitä nuoret kaipaavat.
Miksi hengaa tyttöjen eikä poikien kanssa?
Surullinen tilanne, mutta elämä on joskus rankkaa. :( Mutta ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri. Jos kiusaaminen menee laittomuuksiin niin voi harkita kouluun tai poliisiin yhteyden ottoa. Suosittelisin myös harrastuksen aloittamista.
Mutta yksi todella posiitiviinen asia tilanteessa on, miten vakavasti hänen äitinsä ottaa asian ja välittää lapsensa hyvinvoinnista :)
Hankala arvioida mihin täytyy puuttua ja miten. Mutta aina välittää ja kuunnella. Omalla tytöllä on luokalla muutamia tyyppejä, jotka hakee hyväksyntää tms kahnauksilla muiden kanssa. Mutta vaihtelee tuo millä tuurilla luokkakaverit nyt sattuu tulemaan. Riippuu myös koulusta ja opesta millä lailla siihen puututaan tai voidaan puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hengaa tyttöjen eikä poikien kanssa?
Mun tytöllä on poikia kavereina ja pojallakin pari tyttöä kaverina. Mut tässä on joku sellainen et koulussa ollaan kuitenkin jostain syystä tiukasti omissa porukoissa, ellei ole joku yhteinen leikki, jossa isompi lauma "sekajoukkuetta". Siis mikään salaisuus se ystävyys ei ole, mutta jostain syystä menee näin koulussa.
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Tutulta kuulostaa, sekä omasta ysärinuoruudesta että oman parikymppisen teinivuosilta.
Loppui se draama aikanaan, molemmilta. Ehkä nykyään vaan aloitetaan aiemmin ja odotetaan enemmän vanhempien sekaantumista.