Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä oikeasti lääkäreitä paikalla? Minulla olisi kysymys.
28.10.2021 |
Haluaisin itse lääkäriksi. Opiskelen tällä hetkellä toiseen ammattiin ja aion olla työelämässä valmistumiseni jälkeen. Aion silti opiskella ja hakea joka vuosi, sillä en usko kuitenkaan pääseväni ensi yrittämällä tai vuoden läheskään riittävän opiskeluun. Olen kuitenkin menettänyt ensikertalaiskiintiönkin. Lukion aikoihin olin täysin pohjalla. En edes muista koko ajasta mitään. Oppilaitokseni ja kotini olivat sairaita paikkoja. Nyt olen kuitenkin päässyt pois sieltä, elämäni on raiteillaan ja kaikki mallillaan. Aion ostaa valmennuskeskuksen paketin ja käydä noita maksullisia lukion kursseja. Lähden siis täysin nollasta. Minua kuitenkin kiinnostaisi heidän tarinansa, jotka ovat päässeet sisään lääkikseen. Miten opiskelit?
Ettehän määrittele minua menneisyyteni perusteella. En ole tyhmä ja minulla on paljon motivaatiota.
Kommentit (4)
Olin opiskellut ensin laboratoriohoitajaksi, tein puoli vuotta puolipäivätöitä ja luin sitten osan päivää. Pääsin ensi yrittämällä sisään.
Juurihan sitä oli jossain juttua ammattikoulupohjalta lääkikseen päässeestä, jolla yläasteaika oli mennyt kiljua juodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaat varmaan kokemuksia erityisesti niiltä, jotka on päässeet sisään pääsykoekirjasta luopumisen jälkeisenä aikana, mutta tämä on nyt samalla tällainen nosto. Pääsin sisään pääsykoekirja-aikana, kun ylioppilaaksipääsystä oli luku-urakan aloittamisen aikaan 3 vuotta ja väliajan olin opiskellut humanistista alaa. Lukion olin sinällään hoitanut hyvin ja panostanut luma-aineisiin. Luin pääsykoekirjaa ja tilasin valmennusfirmasta materiaalipaketin jossa oli vanhoja kokeita ja harjoitustehtäviä. Viimeiset pari kk kertasin myös lukion fysiikkaa ja kemiaa itsenäisesti. Laiska kun olen, en kuitenkaan missään vaiheessa lukenut mitään tyyliin 8 tuntia päivässä vaan parhaimmillaankin varmaan tyyliin kolme. Yhteensä valmistautumisaikaa oli n. kymmenisen kuukautta, joista viimeisen. n. kuukauden en ollut missään töissä. Pääsin sisään ensimmäisellä.
Minullakin oli muuten sairas kotiympäristö. Ja tunnen muitakin lääkäreitä, joilla on näin. Loppujen lopuksi aika pieni osa lääkäreistä on mitään eliittilääkärisukujen vesoja. Suurin osa on joko itse luokkahypyn tehneitä tai luokkahyppääjien lapsia.
Olen kahden alan erikoislääkäri, väitellyt ja dosentti. Ihan pian siirryn eläkkeelle. Kaiken kokemani perusteella neuvon sinua miettimään uravalintaasi. Vain pieni osa lääkärin työstä on ns. hohdokasta. Useimpien vuodet menevät puurtaessa ja muiden murheiden kuuntelussa. Palkka on vähän parempi kuin useimmilla muilla, muttei niin hyvä kuin yleisesti luullaan. Jos haluat rikastua tai saada mainetta, valitse toinen ala. Jos haluat tehdä pitkää päivää, olla työssä hyvin usein myös iltaisin ja viikonloppuisin, ja olet kiinnostunut biologiasta ja ihmiskohtaloista, kannattaa harkita työtä lääkärinä. Tiedekuntaan pääsee sisään, kun jaksaa noin vuoden valmistautua. Varsinainen opiskelu on sitten selvästi helpompaa.
En siis juonut tai mitään tuolloin. En ylipäätään käytä päihteitä. Minua kuitenkin kiusattiin koulussa ja kotona koin monenlaista väkivaltaa. Vanhempani tappelivat, oli huoltajuusriitaa ja se perinteinen suomitarina, missä mies on narsisti ja sekoaa, kun nainen haluaa eron ja yrittää lopulta tappaa koko perheen. Taustani ei siis ole mitenkään elitistinen, mutta en minä sitä toisi esiin eikä sitä enää niin huomaisi. Väitän, että kukaan ei sitä minusta tajuaisi.
Ap