Hankalat vanhemmat

Olen kolmekymppinen nainen, ja asunut noin 10 vuotta omillani. Ongelmani on, että äitini suhtautuu minuun edelleen kuin 5-10-vuotiaaseen. Hän soittelee jatkuvasti asioista, kuten olenko syönyt tarpeeksi, osaanko pukeutua oikein talvella yms. Saan jatkuvasti kuulla moitteita elämänvalinnoistani, mielenkiinnonkohteista sekä tulevaisuudensuunnitelmista. Isäni sen sijaan ei ota koskaan puhelimitse yhteyttä, mutta tavatessame ei tee muuta kuin arvostelee ja vähättelee. Usein vähättely kohdistuu ulkonäkööni, työhöni ja yleisesti itseeni ihmisenä.

Olen puhunut näistä asioista suoraan ja mielestäni asiallisen aikuismaisesti. Heiltä ei ikinä ole tullut pahoitteluita käytöksestä eivätkä he vaikuta näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan. Päin vastoin olen saanut kuulla olevani hankala ja kiittämätön, minkä lisäksi he ovat aina tehneet kaikkensa eteeni ja ajatelleet parastani.

Molemmat vanhempani ovat vielä työelämässä eikä heissä ole merkkejä dementoitumisesta. Olen harkinnut vakavasti välien katkaisua, koska tilanne ei todella monista yrityksistä huolimatta ole parantunut. Toisaalta lopullinen välien katkaisu tuntuu sydämettömältä ja sen harkitseminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa, kun toivo käytöksen muuttumisesta parempaan on mennyt?