Lue keskustelun säännöt.
Tytär kertoi olevansa raskaana, en tiedä mitä ajatella
24.11.2009 |
Minä jäin yksinhuoltajaksi vähän yli vuosi sitten kun menetin mieheni ja lapset isänsä. Elämä on tuon jälkeen ollut todella raskasta, tuntuu etten vieläkään ole päässyt (ainakaan täysin) "yli" mieheni kuolemasta. Itken yhä paljon ja kaipaan miestäni päivittäin, jostain sitä kuitenkin saa aina niitä voimia jaksaa päivästä toiseen pienimpien lasten kanssa. Isommat lapset auttavat kyllä onnekseni tosi hyvin, esim. vanhimmat pojat ottaa nuorimmat muutamaks päiväks kuukaudessa (vuorokuukausina aina jommalla kummalla), jotta saan välillä levätä ja tehdä omia juttuja. Alkuun myös tutut ym. auttoivat hyvin, mutta nyt ei enää juurikaan ja olen myös kuullut kommentteja, että eikö olisi jo aika vähitellen jatkaa elämää.
Lapsia meillä/minulla on yhdeksän, joista kahdeksan on elossa. Esikoiskolmospojista keskimmäinen sairastui vakavasti ja kuoli ollessaann 4v. "Kaksospojat" ovat nyt 20v, tyttö 17v, tyttö 15v, poika 7v, kaksoset (tyttö ja poika) 3,5v ja tyttö 2v.
Vanhin tyttömme kertoi raskaudestaan vähän aikaa sitten enkä tiedä mitä ajatella. Toisaalta tuntuu kuin olisin epäonnistunut, vaikken tiedä miksi. En olisi mitenkään voinut estää ehkäisyn pettämistä. Lisäksi mietin, että miten voisin parhaiten tukea häntä tai auttaa päätöksen teossa. Tiesin tytön seurustelevan ja hälle on siis puhuttu ehkäisystä ym. ja tyttö käyttää e-pillereitä.
Tuntuu, että tämä kaikki olisi helpompaa, jos tässä olisi rinnalla toinen aikuinen, jonka kanssa keskustella. Yhdelle ystävistäni tästä puhuin ja muille en sitten viitsinyt edes mainita, koska tuo kyseinen ystäväni oli kauhuissaan tyttäreni raskaudesta ja puheistaan sain kuvan, että olisin voinut estää sen kasvattamalla lapset toisin.
Kommentit (28)
Mutta toki raskasta teillä on ollut ja vaikuttaa varmaan myös lapsiin isän poistuminen elämästä kesken kaiken.
Mitä mieltä tyttö itse on? Entä poikaystävä? Aborttihan on yksi vaihtoehto, jos hänestä tuntuu että lapsi ei sovi tähän elämäntilanteeseen. Teillä ei oikein ole vaihtoehtona, että sinä ottaisit vastuuta tytön lapsesta, mutta toki tukena voit silti olla on päätös mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tyttäresi ei ainakaan kaipaa nyt sitä että sinä surkuttelet kuinka epäonnistunut olet! etkä edes ole.
Jos tytöllä hyvä tukiverkko myös pojan perheen puolelta, en näe tuossa ongelmaa. hyvin nuoret pärjää.Ja sinusta tulee mummo :)
Olen syvästi pahoillani miehesi kuolemasta. Suru tekee aaltoa: välillä tuntuu helpommalta, välillä suru ja kaipaus iskee pahemmin.
Lisäksi onnea hienosta perheestä!
Oletan, että olet itsekin aika nuorena saanut ensimmäiset kaksosesi?
Itse ajattelen, että tärkeintä on olla neutraali.
Sanoiko tytär, että kyseessä on vahinko? Ehkäisy pettänyt? Voisiko todellisuudessa olla niin, että hän on halunnut vauvaa?
Jos tytär päätyy aborttiin niin ok. Jos taas haluaa pitää lapsen niin ok. Voit sanoa, että oli päätös mikä tahansa,se on oikea eikä sitä päätöstä voi kukaan muu hänen puolestaan tehdä ja sinä tuet häntä niiden voimavarojen puitteissa, joita sinulla nyt on ja tulee olemaan.
"jo" 18v, eli täysi-ikäinen kun vauva syntyy.. Uskon, että hän tulee pärjäämään.
Niin tyttäresi kuin sinäkin tarvitsisit tukea ja ymmärrystä.
Joka tapauksessa tyttäresi kuitenkin "jo" 17 vaikka nuori onkin. Joten iso elämänmuutos ja vastuu lapsesta ja tarvitsee varmasti sinun tukea.
Oma mielipiteeni on että esim. koulua pystyy käymään esim. kun lapsi vuoden ikäinen. Onhan silloin varmasti tiukkaa, mutta ei mitenkään mahdoton yhdistelmä todellakaan.
Tuota en todellakaan käsitä että ystäväsi on tästä järkyttynyt! Hänenhän juuri sinuta pitäisi ymmärtää.
Ja et varmastikaan ole mitään tehnyt väärin se ei todellakaan tule ekana mieleen kun nuori raskautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harmi että on käynyt niin että perhe menetti isän! :(
oikein paljon voimia sinulle, muutaman vuoden päästä sinulla varmaan helpottaa kun pienimmät kasvavat!
eiköhän tyttö selviydy ihan hyvin! :) onnea tyttärellesi raskaudesta ja sinulle mummoudesta!
Teillä on ihanteellinen tilanne kun sinä ja myös tulevan isän vanhemmat ovat tukena eikä se nyt niin kauheaa ole, onhan tyttö jo 18v vauvan syntyessä. Täällä av:lla vaan aina yritetään saada kasvatuksen ym. syyksi, jos nuori tulee raskaaksi. Ystäväsi käytöstä en kyllä ymmärrä, hänenhän juuri pitäisi olla tukenasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylläkin 18v kun vauva syntyy. Tytön poikaystävä on yhä kuvioissa (tietää raskaudesta) ja myös pojan vanhemmat tietävät raskaudesta. Sen verran olen keskustellut tämän pojan vanhempien kanssa, että eivät ole raskautta vastaan ja jos nuoret päätyy pitämään vauvan niin ovat tukena ja mahdollisesti voivat alkuun asua heillä, koska heillä on enemmän tilaa ja tyttö tulee hyvin toimeen myös poikaystävänsä vanhempien kanssa.
Tyttöni sanoi raskauden olleen vahinko ja uskon, että näin myös on. Hän syö e-pillereitä, mutta viime aikoina on kärsinyt useammin migreenikohtauksista, jotka ovat luultavasti heikentäneet pillereiden tehoa, saattanut oksentaa ne pois. Tyttö on kertonut, että toisaalta haluaisi pitää vauvan, mutta toisaalta häntä pelottaa tuleva, luonnollisesti. Poikaystävä on sanonut, että tyttäreni saa päättää, mutta poikaystävä haluaisi mieluummin pitää lapsen. En itsekään kauhean vanhana saanut esikoisiamme, olin kuukauden yli 21v kun he syntyivät. Tällä hetkellä tyttäreni ei ole opiskelemassa, sai kyllä opiskelupaikan, mutta isänsä kuolema oli hälle todella raskas ja siksi siirsi opiskelun aloittamista. Tätä tyttö eniten miettii, että miten jaksaa sitten lapsen kanssa opiskella. Olen luvannut, että autan mahdollisuuksien mukaan, jos päätyvät vauvan pitämään.
ap
kun molempien puolelta isovanhemmiltakin on tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin asiasta on avoimesti keskusteltu ja otettu monta tärkeää asiaa huomioon kaikkien kannalta. Ja turvaverkosto on kunnossa.
Uskon, että tulevat tuollaisessa perheessä pärjäämään vauvan kanssa :)
Tsemppiä ja valoisampaa tulevaisuutta!
Itse täytin 18 pian esikoiseni syntymän jälkeen. Nyt, vähän yli 7v myöhemmin minulla on kasassa amk-tutkinto, ja lapsiakin jo useampi. Enkä vaihtaisi tilannettani pois mistään hinnasta.
Ei ehkä ollut se helpoin ratkaisu, todellakaan, mutta paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet sinä noita lapsia pykännyt siihen malliin,että ihmekkös tuo,jos tytär on maha pystyssä.... ei pahalla. mutta..
tuossa tilanteessa auttaa tytärtä, kun omassakin elämässä on jaksamista riittämiin?
Jos tyttö ei itsekään ole varma lapsen pitämisestä, varmasti abortti on oikeasti järkevä vaihtoehto, vaikka lapset lahjoja ovatkin. Lapsi tulee jäämään nopeasti ilman isää, sillä harvemmin tuossa iässä poikaystävät pitkään matkassa pysyvät. Siinä on sitten tyttö vailla koulutusta, ammattia ja yksinhuoltajana. Parempaakin tulevaisuutta voisi tytölle toivoa, vai mitä?
Ja yleensä tosiaan nämä mallit lapsen tekoon saadaan kotoa, joten ei sitä pidä ihmetellä, miten hän on "vahingossa" raskaaksi tullut.
Miettikää nyt järkevästi.
Ja tsemppiä sinulle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poika ja hänen perheensä ovat valmiina tukemaan, tilannehan on upea! Vaikka poika joskus lähtisikin, hänen vanhempansa tulevat varmasti olemaan lapsen elämässä mukana ja sillä on myös paljon enoja ja tätejä. Ja sinusta tulee upea isoäiti. RAskas ajatus varmaan, mutta toisaalta ihana ja palkitseva!
Taidat olla itsekin aika lapsirakas ja pidät lapsia elämäsi tärkeimpänä asiana? tyttösi on varmaan kopio sinusta. haluaa lapsia? Ei asia välttämättä ole huono. Tunnetko pojan ja tämän perheen? Anna ensijärkytyksen laantua.
Et ole tehnyt mitään väärin. Teillä kaikilla on ollut varmasti vaikea vuosi. Ehkä vauva voi tuoda teille vuorostaan iloakin.
Uskon, että on raskasta, ja vaatii paljon voimia elää arkea. Kuulostat kuitenkin vahvalta ihmiseltä, ja sinulla on hieno perhe.
Sattuuhan niitä vahinkoja, minusta on tosi julmaa syyttää ap:tä tytön kasvatuksesta tms. Miksi osa teilaa vahingon mahdollisuuden?
Varmasti asia on järkytys tytölle, ja vaatii paljon miettimistä, mutta onneksi hänellä on tukena oma äiti, poikaystävä, ja hänen vanhempansa. Eli tilanne on sinällään kuitenkin hyvä. Tyttö olisi vauvan syntyessä 18v, eli täysi-ikäinen, joka on hyvä asia.
Luulen, että alkujärkytyksen jälkeen, tyttö voi hyvinkin haluta pitää lapsen, ja pystyy sitä opiskelemaan lapsenkin kanssa. Vuosi-pari nuoren elämässä ei kuitenkaan opiskelun kannalta ole niin suuri asia, niin moni opiskelee vaikka on lapsia, näen tämän jo työssäni pph:na, vaikka vanhemmat on useimmilla kuitenkin lähempänä 30:tä on silti opiskelijoita joukossa paljonkin.
Toivon kovasti jaksamista teidän perheelle, kyllä asiat varmasti järjestyy. Hienoa, että lapsen isä, ja tulevat isovanhemmat ovat ymmärtäväisiä, ja valmiina tukemaa nuoria.
ap:n tytön rakkauden ja huomion kaipuusta. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Ja miksi täällä on muutenkin niin vaikea käsittää, että ehkäisy voi oikeasti pettää, mikään ehkäisy ei oikeasti ole sataprosenttisen varma. Ja kun ap:n tyttö on 18v vauvan syntyessä niin ei se minusta nyt ole paha, varsinkaan kun vauvan vanhemmilla on tukiverkko kunnossa. Asiat vois olla todella paljon huonomminkin.
Kuulostaa tytön rakkauden ja huomion kaipuulta Tyttö tarvitsi jotain joka rakastaa häntä ja vain häntä ehdoitta. Vauva oli vastaus tähän.
Onko tuleva isä vielä kuvioissa mukana?
Tyttö tarvitsi jotain joka rakastaa häntä ja vain häntä ehdoitta. Vauva oli vastaus tähän.
Onko tuleva isä vielä kuvioissa mukana?