Tiedätkö tapauksia, joissa "kunnon mies" jättää yhtäkkiä perheensä toisen naisen vuoksi?

Miksi?

Isäni.

Molemmat viime kesältä. Kurjaa lasten ja vaimojen kannalta.

Tosin kyseessä oli enää kämppissuhde eikä pariuhteesta ollut tietoakaan moneen vuoteen; jäljellä oli kulissit ja ne hän kaatoi.

kaikki hyvin, parisuhde kunnossa ja mies oli hyvä isä ja aviomies. Ja sitten - pim - häipyikin toisen naisen mukaan?

mun ex oli hyvä ja kunnollinen, vastuuntuntoinen mies. Oltiin yhdessä 10 vuotta. Kaksi pientä lasta, kaikki palikat kohdallaan. Lapsiperheen arki kiireistä, ja vastoinkäymisiäkin oli (esim. oma ja läheisen sairaus). Sen myötä oli riitoja, mutta kellä ei ole? Ja kuitenkin aina oltiin hyvin vedetty yhtä köyttä. Koskaan ei ollut ollut parisuhdekriisejä, vasta viimeisenä vuotena oli enempi riitoja.



Mies oli monesti poissaoleva ja kiukkuinen. Mun kyselyihin väitti vain olevan työhuoli (hänellä vaativa työ). Ja sitten yksi ilta kertoi, ettei jaksa enää asua yhdessä. Häntä ahdistaa. Myöhemmin selvisi, että hänellä on myös toinen nainen.



Joo, riitoja oli. Mutta tarkoittaako riita aina uhkaa parisuhteelle? Jos miehen kanssa riitelee, saa pelätä pettämistä ja eroa? Ei, ihan normaalia meidän elämä oli.

mutta on yksi missä ihan kunnon vaimo jättää perheensä toisen miehen takia.

Parikyt vuotta naimisissa, sitten eräänä aamuna töihin lähtiessään kuulemma osoitti lipaston päälle ja sanoi: Tuossa on teille kirje (äidille ja tyttärelle) Lähti toisen luo eikä palannut.

... tiedän miehen, joka on 20 vuotta pettänyt vaimoaan. Hänellä on aina joku toinen kierroksessa, eikä hänestä siinä ole mitään omituista. Hän on hyvä ystäväni, enkä aio häntä siitä ripittääkään. Avioliitto on aina ollut huono, eikä se olisi ikinä kestänyt niinkään kauaa, jos miehellä ei olisi muuta sivussa. Tämä tarina on tosi.



Se yksi vain yksinkertaisesti töissä rakastui kolleegaansa niin kovin, että ei siinä sitten muu auttanut kuin ero ja sitä eroa tehtiin vuosia, joten mikään hetken hurma se ei ollut.

on nyt siis kanssani, jätti vaimonsa ja lapsensa (siis, lopetti suhteen vaimoonsa ja muutti pois, ei tietenkään ole hylännyt lapsiaan.)

Mutta vielä useamman tiedän jossa "kunnon vaimo/äiti" jättää miehensä toisen miehen vuoksi. Jostain syystä näin päin enempi.

Melkein 30v naimisissa ja sitten otti ja lähti. Istuu tuossa sohvalla.

Elivät onnettomissa liitoissa, rakastuivat toisiin naisiin ja lähtivät vaimojensa luota sen sijaan, että olisivat pettäneet heitä. Kissa pöydälle heti. Kummallakaan ei enää pieniä lapsia silloin.

Molemmat nyt onnellisia uusissa suhteissaan, toisella erinomaiset välit exäänsä, toisella ei mitään välejä (ei ilmeisesti ollut avioliiton aikanakaan). Suhteet lapsiin kunnossa.

Ihmismieli on arvaamaton, se jonka minä tiedän, on sellainen, joka aina tuomitsi kovin sanoin kaikki, jotka niin tekivät. Ja sitten jätti oman raskaana olevan puolisonsa toisen vuoksi.



Mutta niinhän se on, ettei toista ihmistä voi omistaa. Itse en ajattele omistavani miestäni, vaan me olemme yhdessä siksi, että tahdomme olla. Jos tulee tilanne, että toinen ei enää tahdo, hänellä on oikeus lähteä.

lasten ollessa pieniä. Kaksi lähipiiristä ja kolmas tutun vaimo. Yksi näistä setäni vaimo, joka jätti miehensä lisäksi taakseen 5 lasta, joista vanhimmat yläasteikäisiä. Muutti monen sadan kilometrin päähän lapsistaan.



Toinen on nainen jolla on miehensä kanssa 3-vuotias lapsi. Lapsi asuu nyt puolet ajasta äidillään ja puolet isällään.



Kolmas jätti teini-ikäiset lapsensa ja miehensä ja muutti toisen miehen luo toiseen kaupunkiin.



Tiedän myös miehiä: isäni, joka jätti äitini ja pikkuveljeni joka oli yläasteella, me muut oltiin jo täysi-ikäisiä.



Setäni, joka jätti vaimonsa ja 3 lasta.



Toinen setäni, joka jätti myöskin vaimonsa ja 3 lasta.



Sit tunnen näiden lisäksi lukuisia miehiä jotka jätti perheensä lasten ollessa jo täysi-ikäisiä, siis tavallaan jätti vain vaimon.



Kaikilla näillä oli siis toinen.

kuunteleminen on paras ratkaisu myös jätetyn kannalta. Sen tajuaa joskus vasta vuosia myöhemmin.

Mutta omalta kohdaltani sanoisin että parempi noin kuin että pettäisi minua vuosia.

Mielestäni tuollainen ei ole mies eikä mikään. Kyllä perheessä molemmille vanhemmilla on vastuu ja rakkaus on myös tahdon asia. Vastuunkanto perheestä ja lapsista. Jos tuollaista tekee on jossain kiintymyssuhteissa ollut häiriö joka on ehkä jo lapsuudesta lähtöisin. Ihailen niitä vastuunkantajamiehiä jotka eivät lähde jokaisen helman perästä ja kuvittele sen johtavan onneen. Usein sellainen onni on lyhytaikaista ja sama kuvio toistuu jos siihen on taipumusta, eroaa ja eroaa kun arki käy työlääksi ja tylsäksi.