Muista epävakaita, jotka tuhosivat suhteensa vanhempiinsa?
Minulla on asperger ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, johon kuuluu epävakaita piirteitä. Muutama vuosi sitten pahimmassa draamailuvaiheessa riitelin vanhempieni kanssa ja syyllistin heitä kaikesta. Joskus soittelin heille puheluita joissa vain huusin kamaluuksia. Edelleenkään he eivät pidä minuun ikinä oma-aloitteisesti yhteyttä eivätkä oikein halua, että tulisin käymään kahvillakaan. Aina kun puhumme puhelimessa, se on väkinäistä. Ennen tämän epävakaan vaiheen puhkeamista he soittelivat minulle viikoittain. Olen pahoitellut heille asiaa ja kirjoittanut heille terapeutin avustuksella kirjeenkin, mutta niistä ei ole ollut apua. Minua ei varmaan rakasteta enää ja toisaalta koen, että ansaitsen sen.
Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Mä olen tuhonnut suhteeni moniin ihmisiin, mutta vanhempani ovat vielä hullumpia kuin minä, joten he tuhosivat suhteensa minuun.
Voisitko ehdottaa heille yhteistä käyntiä perheterapiassa? Outoa jos eivät ole valmiita edes keskustelemaan asiasta oman poikansa kanssa. Et nyt kuitenkaan ole heitä fyysisesti uhannut tms.
Mistä kolmonen tiedät että ap on mies??
Olen kyllä pohtinut, ovatko vanhempani itsekin autismin kirjolla. Että eivät kestä epävakautta ja varmasti muutenkin kun lapsuuttani miettii niin vanhemmuus oli heille normaalia raskaampaa. Kuitenkin koen, että isoimmat ongelmani johtuvat aspergerista, varhaisen tuen saannin puutteesta ja koulukiusaamisesta. Sain as-diagoosin vasta 30-vuotiaana. -ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ehdottaa heille yhteistä käyntiä perheterapiassa? Outoa jos eivät ole valmiita edes keskustelemaan asiasta oman poikansa kanssa. Et nyt kuitenkaan ole heitä fyysisesti uhannut tms.
Nainen olen, "ihania" nämä oletukset että vain miehet voivat olla aspergereita. - ap
Vanhempasi vaikuttavat ikäviltä ihmisiltä. Hylkäävät oman lapsensa juuri silloin kun tämä eniten tukea tarvitsisi. Älä välitä, on meillä muillakin ikäviä vanhempia. Etenkin noin 7-kymppiset eläkeläiset osaavat olla pahoja.
On hyvin yleistä, että vanhemmat lyövät hanskat tiskiin kun aikuisella lapsella on vaikeaa. Ajatellaan, että kun itse ei tarvitse olla vastuussa lapsesta, hoitakoot hän itse omat sotkunsa. Tosin kyllä tätä näkee jo työssäkin pienten lastenkin kohdalla, kun vanhemmat ulkoistavat kaiken kasvatusvastuun päiväkodille ja koululle.
Epävakaat ovat oikeasti todella raskasta seuraa ja vaikka siitä paranisi, niin se aiempi käytös on voinut olla niin hirveää etteivät muut ihmiset luota enää. Ymmärrän täysin, jos vanhemmatkin viilentävät välejä.
- itsekin epävakaa
Älä sure sitä. Ei oo sun vika että sulla ongelmia. Aikaa kuluu ja vanhempasi lähestyvät jälleen.