Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä itsetunto
09.10.2021 |
Olin pari vuotta suhteessa miehen kanssa joka kertomansa mukaan itsetunto - ongelmien vuoksi ei uskaltanut täysin heittäytyä suhteeseen mukaan huomioiden myös perheeni johon kuuluu kaksi teiniä.
Lapseni ottivat miehen vastaan kiinnostuneen iloisesti ja halusivat hänet mukaan asioihin joita teimme sekä kyläilyyn sukulaisilla yms. Mies koki kuitenkin yhteiset tekemiset hankaliksi ja mietti tosi paljon miten hän näyttäytyy ulkopuolisille, antaako hän riittävän kuvan kumppaninani lapset huomioiden.
Hän oli myös melko mustasukkainen ja yhdessä liikkuessamme saattoi olla vihainen jos huomasi miesten katselevan minua vaikka en takaisin mitään huomiota antanut vaan keskityin meidän asioihin.
Hän kertoo käsitelleensä asioita mielessään ja ymmärtää virheensä, kaipaa minua ja lapsiakin. Haluaa kehittää luonnettaan näiden puutteiden osalta. Voisikohan oikeasti onnistua. Onko joku onnistunut suhteessa tälläisen itsepohdiskelun jälkeen?
Kommentit (7)
Voithan sä kokeilla, sittenhän sen näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetken aikaa menee hyvin, mutta sitten taas palataan vanhoihin kaavoihin. Jos on oikeasti itse ymmärtänyt mitä virheitä on tehnyt ja miten niitä ongelmatilanteita jatkossa tulee käsitellä, niin mielestäni se pitäisi tehdä jonkun muun kuin sun kanssa.
Samaa mieltä. Psykiatrin käynnit voisi olla tarpeen asioiden käsittelyssä. Ehkä silloin suhde voisi ruveta toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä kokeilla, sittenhän sen näkee.
Ehkä joku tapailusuhde voisi olla jonkin aikaa, että lapsille ei heti kerrottaisi uudesta yrityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä kokeilla, sittenhän sen näkee.
Ehkä joku tapailusuhde voisi olla jonkin aikaa, että lapsille ei heti kerrottaisi uudesta yrityksestä.
Kokeilu ilman lapsia hyvä idea niin ei muut kärsi jos suhde epäonnistuu hyvistä yrityksistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetken aikaa menee hyvin, mutta sitten taas palataan vanhoihin kaavoihin. Jos on oikeasti itse ymmärtänyt mitä virheitä on tehnyt ja miten niitä ongelmatilanteita jatkossa tulee käsitellä, niin mielestäni se pitäisi tehdä jonkun muun kuin sun kanssa.
Samaa mieltä. Psykiatrin käynnit voisi olla tarpeen asioiden käsittelyssä. Ehkä silloin suhde voisi ruveta toimimaan.
Psykiatrin? No ei, psykiatri on psykiatrian eri lääketieteen erikoisalan erikoislääkäri. Psykiatrilla käydään, kun tarvitaan tutkimusta tai lääkitystä. Sen sijaan kannattaisi käydä psykoterapeutilla. Kelan tukemaan psykoterapiaan ei pelkästään noilla perusteilla pääsisi, mutta jo muutama keskustelukerta ihan omalla kustannuksella voisi auttaa raottamaan solmuja. Ja jos ap jatkaa miehen kanssa niin vähintäänkin heidän kannattaisi hakeutua yhdessä esimerkiksi seurakunnan tarjoamaan perheneuvontaan.
Pelkästään se, että "on ajatellut asioita" ja "haluaa/aikoo muuttua" ei yleensä riitä vaan samaan palataan väistämättä aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde huonon itsetunnon omaavan kanssa voi onnistua, jos itsetunto-ongelmainen ymmärtää olla vastuuttamatta toista osapuolta omista kipupisteistään.
Itselläni kaatui avioliitto koska toinen yritti hoitaa itsetunto-ongelmiaan sillä että minun tulisi mukauttaa käytökseni sen mukaan ja olla "triggeröimättä" hänen pahaa oloaan. Toisin sanoen minun olisi pitänyt olla vähemmän viehättävä jottei muut miehet katselisi minua, jättää menemättä omiin menoihini jos toisella tuli siitä ahdistusta ja ottaa etäisyyttä ystäviin jotka aiheuttivat hänelle levotonta oloa. Kymmenen vuotta jaksoin kituuttaa kun toinen hoki että kunhan omalla käytökselläni saisin hänet luottamaan niin sitten voisin elää huolettomasti ja normaalisti elämääni. Eihän sitä koskaan tapahtunut.
Nyt sitten melkein juoksin karkuun kun seuraava suhde alkoi vakavoitua ja toinen tunnusti kärsivänsä huonosta itsetunnosta. Onneksi annoin mahdollisuuden huolimatta edellisen suhteen traumoista sillä tämä puoliso on paljon kypsempi. Hän muistuttaa säännöllisesti että ongelma on hänen ja hän työstää sitä ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni ei ole parantaa häntä eikä muokata omaa käyttäytymistäni hänen ongelmiensa mukaiseksi. Itsetunto-ongelma ei oikeastaan näy parisuhteessamme mitenkään eikä vaikuta mihinkään. Lähinnä olemme sopineet että jos olemme yhdessä jossain illanistujaisissa ja hän alkaa tuntemaan oloaan epämukavaksi, meillä on ennalta sovittu tekosyy jonka varjolla hän voi lähteä kotiin halutessaan ja minä taas saan jatkaa niin pitkään kuin itse jaksan.
Hetken aikaa menee hyvin, mutta sitten taas palataan vanhoihin kaavoihin. Jos on oikeasti itse ymmärtänyt mitä virheitä on tehnyt ja miten niitä ongelmatilanteita jatkossa tulee käsitellä, niin mielestäni se pitäisi tehdä jonkun muun kuin sun kanssa.