Lue keskustelun säännöt.
En uskolla kertoa vanhemmilleni että seurustelen
08.10.2021 |
Olen jo 30v mutta tämä on eka suhteeni. En usko että he ikinä osaisi odottaa että alan seurustella ja se tuntuu oudolta kertoa. Tunnen häpeää vaikka se on normaalia seurustella,tiedän. Miten pääsisin näistä tunteista eroon? Olen piilotellut suhdettani vaikka miehessä ei ole mitään vikaa, en vaan osaa puhua äidille tai isälleni tunteistani. Näemme kuintekin aika usein ja en sano koskaan mitään miehestäni vaikka olen ollut hänen kanssa jo melkein vuoden.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että vanhempasi olisivat vain onnellisia. Ala sivulauseessa puhua että menen Pasin kanssa sinne tai teen Pekan kanssa tätä viikonloppuna. Eiköhän he ymmärrä jutun juonen ja kysy lisää.
Jos olsin miehesi, niin todennäköisesti jo haluaisin tavata vanhempasi. - Voisimme ehkä yhdessä miettiä, miten se kävisi mutkattomasti ja luontevasti. On asioita jotka olen tajunnut ja ymmärtänyt paremmin vasta kun olen kohdannut kumppanini vanhemmat. - Hyvin valaisevaa ja mukavaa on ollut aina tuustua myös muihin hänen läheisiinsä. - Jos mahd. kumppanini haluaisi vältellä sitä, että en saattaisi nähdä saati tavata hänen läheisään niin tulisin hieman epäluuloiseksi
.
Minäkään en ole koskaan seurustellut, ja hirvittää pelkkä ajatuskin että joskus seurustelisin ja vanhemmille pitäisi kertoa. Toivottavasti pysyn sinkkuna tai päädyn suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jolta on mennyt välit poikki omiin vanhempiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niin päin että ensin kerrot miehellesi halustasi esitellä hänet vanhemmillesi.
Jos tämän jälkeen mies on vielä maisemissa, niin voit edetä esittelyn kanssa.
Voit ihan hyvin kertoa vasta, jos muutatte yhteen, kihlaudutte tai avioudutte.
Kel onni on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole koskaan seurustellut, ja hirvittää pelkkä ajatuskin että joskus seurustelisin ja vanhemmille pitäisi kertoa. Toivottavasti pysyn sinkkuna tai päädyn suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jolta on mennyt välit poikki omiin vanhempiin :D
Uteliaisuudesta mikä se niissä omien vanhempien ja kumppanin tapaamisessa tai kumppanin vanhempien tapaamisessa ni-in jännittää ja aatteluttaa?- Harva meisttä on omia vanhempiaan voinut valita. Ja kuten edellä kerroin niin on asioita jotka olen tajunnut ja ymmärtänyt paremmin vasta kun olen kohdannut kumppanini vanhemmat. - Myös se kun on voinut seurata hänen käytöstään läheistensä parissa on ollut hyvin opettavaista.
"5"
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Omat vanhempani ovat aina arvostelleet kaikkia valintojani, joten olisi todella rankkaa viedä puoliso vanhempieni arvioitavaksi. Mahdoton ajatus mennä sinne puolison kanssa, sillä vanhemmillani on oikein pakkomielle esittää mielipide jokaisesta asiasta tai ihmisestä, jotka ovat minulle tärkeitä.
Ei vanhemmille tartte kertoa, jos se ei tunnu luontevalta.
Joku kaikille uusi tilanne voisi olla luonteva? Kutsu vaikka vanhempasi patikkaretkelle, eväät mukaan ja laavulle. Tutustuvat siinä yhteydessä samalla kumppaniisi.