Miten päästä yli siitä, ettei minusta koskaan tullut kuuluisaa?

Ihan hävettää tuo otsikko. Tiedostan kyllä aiheen typeryyden mutta silti se vaivaa.
Olin lapsena kympin tyttö, lukiosta ällän paperit, lahjakas kielissä, musiikissa, taideaineissa ja liikunnassa. Kaikessa. Koko lapsuuden ja nuoruuden ajan kuullut joka suunnasta, koulusta, kodista ja harrastuksista miten minusta tulee vielä jotain suurta, poikkeuksellista, kuuluisuus, älykkö, seuraava nobelisti, suuryrittäjä, poliitikko jne.

Lukion jälkeen kuitenkin kaikki opinnot ja työt jääneet kesken, kun alkoholi vei mennessään useiksi vuosiksi. Jotenkin sitä joi ahdistukseen kun muistot lapsuuden perheväkivallasta alkoivat piinata. Minusta tuli siis lopulta työtön, ahdistunut ja syrjäytynyt alkoholisti.

Nyttemin vähän päälle kolmekymmpisenä olen päässyt alkoholista melkein kokonaan eroon mutta realistinen tulevaisuuden suunnitelma on lähinnä kuntouttava työtoiminta. Olen silti ihan toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ehkä tästä elämästä tulee vielä elämisen arvoista.

Mutta edelleen vaivaa, ettei minusta tullut sitten mitään kuuluisaa kuten piti. Olen varmasti kaikille pettymys, jotka ajattelivat niin. Itken monena päivänä, koska kukaan ei halua minulta (luonnollisestikaan) lehtihaastattelua. Hölmöintä tässä on se, etten edes oikeasti haluaisi mitään sellaista. Haluan tavallisen vaatimattoman elämän ja olla tyytyväinen siihen mitä on.

Miten tästä pääsee yli?
(Terapialla tietty mutta vain jos sinne pääsee)