Onko teillä lapsillenne sääntöjä

Meillä on pienestä pitäen pidetty huolta siitä, että osataan kuunnella, puolin ja toisin. Reilu mutta tarvittaessa tiukka. En ikinä katsoisi sormien läpi jos koulusta tulisi negatiivista viestiä kotiin, vaan nostettaisiin kissa pöydälle välittömästi. Nykyään ei uskalleta tuottaa lapsille pettymyksiä tai rajoja. Ei haluta olla tyhmiä vanhempia.

On samat kun keväällä lehmille laiduntamisen alkaessa. Joku voi kyllä joskus veräjän aukaista.

On meillä sääntöjä. Täällä käyttäydytään kuin ihmiset, ei niinkuin korkeasaaren paviaanit. En siedä kiljumista, riehumista tai muiden ihmisten häiriköintiä. Opettajaa ja valmentajaa on toteltava. En uskaltanut opettaa että aikuista on toteltava, koska aikuisissakin on kaikkia sekopäitä nykyisin.

Meillä vanhin menee ensi vuonna ekalle, eli ei vielä ole Wilma mitään merkintöjä täynnä, mutta häpeäisin jos olisi ja aivan taatusti puuttuisin tilanteeseen. Toistaiseksi ollaan kyllä saatu lasten käytöksestä vain hyvää palautetta, eli ihan hyvillä mielin pistän kouluun ensi vuonna.

Eipä meillä oikeastaan ole juuri ääneen sanottuja sääntöjä. Ollaan koitettu kasvattaa lapsille siten vajn maalaisjärkeä, että ymmärtävät sopivat rajat itsekin. Tai siis kai meillä sääntöjä on, muttei nyt ainakaan mitään, minkä noudattamista joutuisi kauheasti valvomaan. Hmmm... Ei ole oikeastaan koskaan tullut mitään negatiivista palautetta lapsista paitsi joskus joku kahjo naapuri on tullut napisemaan, ettei pyöräilyä saisi harjoitella leikkipihalla koska hänellä on koira(!!!) mutta muuten ei koskaan. Joitain kiusaamistilanteita on ollut esimerkiksi koulussa, mutta niihin on onneksi puututtu varhain, toki vasta eka-tokaluokkalaisia. Nuo ovat käsittääkseni olleet sellaisia tyttöjen mustasukkaisuusjuttuja, joissa on jätetty joku/joitain joukosta ulkopuolelle, etenkin yksi tyttö koulussa järjestää draamoja, sitä lasta pidänkin aivan psykopaattina. Mutta muuten ongelmiin eivät ole joutuneet. Tietysti meillä puututaan ongelmiin, jotka tajutaan eikä lapset tee mitä huvittaa. Jotenkin vain on niin selkeä käsitys jo sopivasta ja väärästä, ettei sitä tarvitse koko ajan esillä pitää. Osaan itsekin olla rikkomatta lakia vaikken omista lakikirjaa. Joissain tapauksissa jossain vaiheessa elämää voi tarvita jotain konsultaatiota viisaammalta. Kovin sääntöihmisiksi ei olle osattu opettaa, mutta tavoille kuitenkin.

Meillä on aina ollut selvät säännöt. Jokainen sunnuntai on vapaapäivä hiilikaivoksesta. Sen saa vapaasti käyttää rukoiluun tai herran ylistämiseen. Vähän lepsua tuollainen vapaapäivä mutta me ollaan ehkä turhankin edistyksellisiä?

Eipä ne tänne tule myöntämään joiden lapset ovat kuin villieläimiä koulussa.

Ei ole sääntöjä kuin kotiintuloaika. Ei lapsia ja nuoria pidä orjaksi kasvattaa, vaan heidän täytyy itse antaa ajatella! Antaa heidän itse löytää omat rajansa, jolloin oppivat samalla myös siitä, mitä odottaa muiden käytökseltä. Jos koko ajan sanotaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, lapsi ei itse opi mitään ja jonkun toisen pitäisi aina olla sanomassa. Siksi koulussa on niin levotonta, kun lapsille on liikaa sääntöjä! Eihön kukaan sinullakaan tule työpaikalla sanomaan, että et saa huutaa, et saa hyppiä, et saa nauraa ja iloita.

Jostain ne säännöt kumminkin etsitään, kenties jengistä, jossa viisaus tiivistyy.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne tänne tule myöntämään joiden lapset ovat kuin villieläimiä koulussa.

Näin on. Huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmille on yksi asia yhteistä: He eivät halua kuulla siitä, tietää siitä, myöntää sitä, puhumattakaan että haluaisivat tehdä asialle mitään tai antaa toisten tehdä. Katso ketkä puuttuvat vanhempainilloista!

Aika vähän on meillä kotona tarvetta olla mitään sen kummenpia sääntöjä. Ainoa mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen on, että kännykät eivät tule ruokaseuraksi. Olemme tästä sääntöjen puutteesta huolimatta ystävällisiä ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Meillä ei huudella ja riidellä. Kaikki osallistuvat kotitöihin, ovat kiinnostuneita toistensa asioista ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Kotiin tulevan ei tarvitse koskaan miettiä mitä draamaa voi olla odotettavissa. Ja Wilmaan ei ole tullut lapsista negatiivia merkintöjä, jos se nyt jollekin jonkinlainen mittari on...

Tiedäthän varmaan opettajana sen, että sinua kohdellaan niin kuin annat sinua kohdella. Jos sinulle huudetaan, haistatellaan ja pyöritetään silmiä, niin mistä se kertoo?

Omilta kouluajoiltani muistan, että luokallamme oli "häiriköitä". Eivät nämä häiriköt kuitenkaan kaikkien opettajien tunneilla hilluneet. Oli rentoja, aiheestaan innostuneita opettajia joiden kanssa tunnit sujui kivassa ilmapiirissä puolin ja toisin. Oli myös tiukempia, mutta edelleen opettamiseen keskittyviä opettajia. Heidän tunneilla oltiin ehkä hieman varpaillaan, mutta edelleen tunnit sujui ja opiskelurauha säilyi. Sitten oli niitä pilipaliopettajia, joiden ainoa tavoite tuntui olevan selvitä seuraavalle kahvitauolle. Vain näiden tunneilla meno oli kuin apinatarhassa.

Lapsi nyt seiskalla, ei ole koskaan saanut Wilmaan merkintöjä huonosta käytöksestä.

Kotona meillä ei sen kummempia sääntöjä ole vaan eletään normaalia, asiallista elämää johon ei kuulu huutaminen, kiroilu tms. Itsestäänselvää on että toisia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti, tavaroista ja kodista pidetään huolta, autetaan toisia tarpeen mukaan jne aivan tavallista.

Mun sukulaisen lapset ovat kuin villieläimiä, jatkuvaa huutoa, parkua ja riitelyä. Tönitään, lyödään ja valehdellaan ja vanhemmat vain pyörittelevät silmiään että ”kun ne nyt vaan on tuollaisia” , ikäänkuin heillä ei olisi mitään vastuuta lastensa käytöksestä ja siitä että opitaan olemaan ihmisiksi.

Sit ihmetellään kun koulusta tulee negatiivista palautetta.