Se että pitää toisesta ilman mitään ehtoja - onko sitä?

Voi olla, mutta uskon että tuollaisen kehittyminen suhteessa vie aikaa. Ei niin, että hyvässäkään suhteessa se olisi automaattisesti olemassa heti, sillä vaatii luottamuksen pohjalleen.

Olen ollut puolisoni kanssa yli 15v ajan, eikä ole tuollaista. En usko, että kehittyy kuin aniharvoin.

Voi, ja onkin, ainakin omassa parisuhteessa tällä hetkellä. Vaati aikaa, luottamuksen ja toisen tuntemisen kehittymistä riittävälle tasolle. Sitä ennen oli käytävä riidat ja tietynlaiset kulmien hioutumiset läpi. Kylöä.vieläkin riidellään välillä, mutta yleisolotila on kuten ap viestissään kuvasi.

Olen ollut myös suhteissa, joissa en voinut olla turvallisesti oma itseni. Se on jättänyt jälkeensä tietynlaisen varovaisuuden ihmisiä kohtaan.

Ei oo.

Juu, ehkä. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen hakee aina toisesta ihmisestä jotain, mikä sulostuttaa ja tyydyttää omaa elämää. Ihmissuhteet ovat pyyteettömiä aika harvoin.

On sitä. Olen saanut osakseni tuollaista pitämistä, ja pitänyt itsekin toisesta noin. Se kantoi pitkälle, mutta on lopullisesti ohi nyt.

Olen pari kertaa kiintynyt mieheen tuolla tavalla.

Ajan mittaan kävi ilmi ettei olisi kannattanut, eli ns. paska osui tuulettimeen.

Mitä enemmän ikää, sitä epäluuloisempi on.

Vierailija kirjoitti:

Voi, ja onkin, ainakin omassa parisuhteessa tällä hetkellä. Vaati aikaa, luottamuksen ja toisen tuntemisen kehittymistä riittävälle tasolle. Sitä ennen oli käytävä riidat ja tietynlaiset kulmien hioutumiset läpi. Kylöä.vieläkin riidellään välillä, mutta yleisolotila on kuten ap viestissään kuvasi.

Olen ollut myös suhteissa, joissa en voinut olla turvallisesti oma itseni. Se on jättänyt jälkeensä tietynlaisen varovaisuuden ihmisiä kohtaan.

Pitää täysin paikkaansa. Meillä kesti vuosi selvittää perinpohjainen kaikki asiat, toisen käytösmallin tajuaminen ja miten riidellään/ miten se loppuu äkkiä. Saan olla 100% oma itseni ja kosketus on mitä rakastavin :)

Jos jätetään pois, että ei hyväksy mitä tahansa käyttäytymistä, en lapseltakaan hyväksy esim. haistattelemista enkä mieheltä esim lupauksien rikkomista - niin kyllä meillä on tuollainen parisuhde.

Minun mieheni on tuollainen, että hyväksyy minut ilman ehtoja. Jo kahdeksan vuotta

Minun kanssani se olisi tuollaista kuin kuvailit, en kuitenkaan itse täytä naisten asettamia ehtoja jotka eivät ole minulle ihan täysin selvinneet koskaan.

Mutta tuon kuvailemasi ulkopuolella täytyy sanoa, että meillä kaikilla on kuitenkin joitakin ehtoja ihmissuhteissa, täysin ehdotonta ei olekaan. Kaikki aehtoja emme edes tiedosta. No, ehkä lapsen ja vanhemman välillä voi olla ehdotonta rakkautta.

Mitä ehtoja tarkoitat? Minulla on rakastava suhde. Olemme yhdessä, kun tuntuu hyvältä. Yhdessä emme asu, ei riidellä ja ollaan aitoja. Aikuisia molemmat ja takana molemmilla pitkä suhde. Entinen suhteeni oli hankala. Ex oli vaikea ja painostava. Yritin miellyttää joka asiassa. Loppui sitten moinen suhde. Nykyisin on niin helppoa. Meillä on miesystäväni kanssa niin samanlaiset arvot ja asenteet elämälle ja samat ajatukset suhteesta. Puhutaan adiat selviksi. Vuosien aikana on muutama vaikea hetki ollut suhteessa. Ne on puhuttu. Molemmille onneksi puhuminen sopii. Mykkäkoululaista en katsoisikaan. Ex mykkäili tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun kanssani se olisi tuollaista kuin kuvailit, en kuitenkaan itse täytä naisten asettamia ehtoja jotka eivät ole minulle ihan täysin selvinneet koskaan.

Mutta tuon kuvailemasi ulkopuolella täytyy sanoa, että meillä kaikilla on kuitenkin joitakin ehtoja ihmissuhteissa, täysin ehdotonta ei olekaan. Kaikki aehtoja emme edes tiedosta. No, ehkä lapsen ja vanhemman välillä voi olla ehdotonta rakkautta.

Oot niin hölmö kun kuvittelet tietäväsi minkälainen olet parisuhteessa, kun et ikinä ollut edes. Ja lisäksi se riippuu ihan tosi paljon siitä miten kemiat ja arvomaailma ja vuorovailkutustyylit sopii yhteen. Jo tuo että kukaan ei ole halunnut alkaa kanssasi, kertoo siitä ettei seurasi ole sellainen onnela kuin itse kuvittelet. Ihan oikeasti jäätävän lapsellista settiä.

Kyllä minä koen aikalailla tuollaiseksi suhteeni mieheni kanssa. Me ei olla riidelty juurikaan yhteisten vuosien aikana. Naimisissa ollaan oltu jo yli 20 vuotta. Lapsiakin löytyy.

Minusta isoin asia on että ajattelemme asioista yleisesti hyvin samankaltaisesti. Siis meillä on samanlainen arvomaailma. Olemme joustavia ja helppoja ihmisiä. Kummallakin on paljon huumorintajua eli en suutahtaa yhtään vaikka mies huutelee joskus akkaa. Mutkatonta ja helppoa yhdessä oloa.

Mä ajattelen, että hyvässä suhteessa voi suutahdella ja suuttua. Voi erehtyä ja olla vajavainen. Ei tarvitse aina suorittaa. Ei tarvitse näännyttää itseään, jotta puolison toiveet täyttyisivät täydellisestä elämästä. Ei tarvitse suorittaa jotain x määrää kehuja/seksiä. Vaan toisesta pitää oikeasti, kohtelee kauniisti, ei pidä mykkäkoulua siitä, ettei toinen täytä sanomattomia odotuksia. Ei kiristetä, eikä uhkailla. 

Mutta minä en ole ikinä ollut tällaisessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, ehkä. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen hakee aina toisesta ihmisestä jotain, mikä sulostuttaa ja tyydyttää omaa elämää. Ihmissuhteet ovat pyyteettömiä aika harvoin.

Miehet eivät pysty pitämään mistään tai kenestäkään pyyteettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä koen aikalailla tuollaiseksi suhteeni mieheni kanssa. Me ei olla riidelty juurikaan yhteisten vuosien aikana. Naimisissa ollaan oltu jo yli 20 vuotta. Lapsiakin löytyy.

Minusta isoin asia on että ajattelemme asioista yleisesti hyvin samankaltaisesti. Siis meillä on samanlainen arvomaailma. Olemme joustavia ja helppoja ihmisiä. Kummallakin on paljon huumorintajua eli en suutahtaa yhtään vaikka mies huutelee joskus akkaa. Mutkatonta ja helppoa yhdessä oloa.

Yhdessä olo on mutkatonta ja helppoa niin kauan kuin tyydyt olemaan kynnysmattona.

No, ensin teki mieli sanoa, että ei, mutta ap luetteli juttuja, jotka tekivät ilmeiseksi, että ap:n ymmärtämällä tavalla ehdoton rakkaus on mahdollista.

Emme me puolisoni kanssa esitä toisillemme mitään, hyväksymme toisemme tällaisina kuin olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kanssani se olisi tuollaista kuin kuvailit, en kuitenkaan itse täytä naisten asettamia ehtoja jotka eivät ole minulle ihan täysin selvinneet koskaan.

Mutta tuon kuvailemasi ulkopuolella täytyy sanoa, että meillä kaikilla on kuitenkin joitakin ehtoja ihmissuhteissa, täysin ehdotonta ei olekaan. Kaikki aehtoja emme edes tiedosta. No, ehkä lapsen ja vanhemman välillä voi olla ehdotonta rakkautta.

Oot niin hölmö kun kuvittelet tietäväsi minkälainen olet parisuhteessa, kun et ikinä ollut edes. Ja lisäksi se riippuu ihan tosi paljon siitä miten kemiat ja arvomaailma ja vuorovailkutustyylit sopii yhteen. Jo tuo että kukaan ei ole halunnut alkaa kanssasi, kertoo siitä ettei seurasi ole sellainen onnela kuin itse kuvittelet. Ihan oikeasti jäätävän lapsellista settiä.

Älä viitsi jauhaa paskaa kun et tiedä yhtään kenestä puhut. En ole kuin sinä ja keksi omasta päästäni paskaa, vaan puhun kokemuksesta. Ja sinä kehtaat vielä puhua lapsellisuudesta, aika ironista. Voisit miettiä vaikka että mikä kertomassani kolahti sinuun niin pahasti, että se aiheutti sinussa moisen vastareaktion ja nollaamisen tarpeen. Osui ehkä hermoon, oletko kenties joskus jättänyt hyvän miehen ihan typerästä syystä?

Kanssani on kyllä "haluttu alkaa" ihan riittävän monta kertaa, suhteet vaan eivät ole kestäneet pidemmän päälle ja syyt siihen ovat varmasti moninaiset, mutta alkuperäinen toteamukseni pitää silti paikkansa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että voi olla. Erittäin harvinaista kyllä ja vaatii paljon oikeanlaista avoimuutta ja keskustelutaitoja. Onnittelut kaikille niille, jotka sellaisen suhteen joskus jonkun ihmisen kanssa löytävät.