Ihmiset, jotka sanotte että korona ei ole vaikuttanut juuri yhtään omaan elämään

No tätä yksinäisen ja syrjäytyneen elämää olen elänyt jo kauan. Vain kaupassa käyden, n. kuukauden välein ehkä, joten ei ole ollut muutoksia koronan vuoksi.

Miksi sinä tällaista asiaa tivaat?

Olen käynyt koronankin aikaan normaalisti kaupassa. Hirveästi en ylipäätään käy missään, mutta esim. yksillä festareilla kävin molempina koronakesinä niin kuin tavallisestikin. Pari kertaa ravintolassa ja leffassa.

Korona oli helpotus kun ei tarvinnut ravata joka kissanristiäisissä

Minä elän arkea aika lailla kotona. Etätöitä olen tehnyt aina puolet työajastani. Festareilla tai teattereissa en käy. En viihdy isoissa massoissa. Se, että se kerta vuoteen taoahtuma massajuttu on pois, ei näy arjessa.

Olemme aina syöneet paljon ulkona, ja niin korona-aikanakin. Olen käynyt samalla tavalla kauppakeskuksissa. Olen tavannut yhtä paljon kavereita, nyt vain tapaamiset ovat olleet ulkona.

Ainut, mihin korona on selvästi vaikuttanut, on matkustuksen häviäminen.

Mun elämään ei ole vaikuttanut muuten kuin että käytän maskia.

Ihan tavallista elämää maalla eletään . Kaupassa käyn aamulla joten siellä ei ole muita kuin minä ja kauppias.

Työt on kotona ja kaupungissa käyn vain pari kertaa vuodessa ja nyt olen nekin hoitanut netistä tilaamalla.

Lapset on käyneet koulua ja harrastaneet ihan normaalisti. Ei täällä koko kylällä ole ollut yhtään tartuntaa.

Mä en voi kuin ihmetellä tämmöisiä kysymyksiä. Siis ihmisen olisi pitänyt könnätä kotona neljän seinän sisällä koko korona-aika? Miksi?

Minä en muutenkaan käy viihteellä, en ulkomailla enkä laivareissuilla. Joskus harvoin voin jonkun keikan käydä katsomassa tai taidenäyttelyissä. Mutta ei se mun eloani hetkauttanut mihinkään suuntaan vaikka nyt jokunen harva saattoi jäädä välistä. Kaupassa olen käynyt normisti ja luonnossa oon voinut liikkua yllinkyllin kuten aina. Ja kotimaassa matkaillut muutaman reissun. Eli ei, ei suuresti tämä korona oo vaikuttanut mun elämään.

Tein etätöitä ja tilasin ostokset kotiinkuljetuksella jo ennen pandemiaakin. En omista autoa eikä mulla ole edes ajokorttia, joten kuljetuspalveluiden käyttö on ollut tuttua aina isompien ja painavampien tavaroiden kohdalla. Ravintoloistakin tilasin ruokia jo ennen pandemiaa. Itseasiassa ekan kerran jo 1980-luvun lopulla, kun olin yksinhuoltaja ja lapset sairaana, tilasin ainoasta kotiinkuljetuksen tarjoavasta pizzeriasta pizzaa. Ei tarvinnut lähteä sairaiden lasten kanssa kauppaan. 

Tykkään tehdä kaikenlaista kotona ja lisäksi ulkoilen koirani kanssa. Vanhempani sekä siskoni asuvat ihan lähellä ja kävelymatkan päässä asuu myös ystäviäni. Viime kesänä istuttiin aika usein meidän pihalla grillaamassa. Katson elokuvia mieluummin kotona kuin korvatulpat korvissa leffateatterissa. 

En käy töissä. Ei ole kavereita. Ei ole harrastuksia. Joten mikään ei muuttunut.

Töissä, kaupassa ja porukoilla. Plus töissä asiakkaana. Eipä sitä muualla tule käytyä 😃

Käyn kaupassa normaalisti, niin kuin ennen koronaa. Ei ole tapana juoksennella baareissa yms, niin eipä niistäkään ole muutosta tullut elämään. Lasten synttärit yms on vietetty normaalisti lähipiirin kesken, joiden kanssa on muutenkin oltu normaalisti tekemisissä.

Ironisesti olen ollut jopa sosiaalisempi korona-aikana, koska olen nähnyt usein varsinkin koronaskeptisiä kavereita, tietysti aina ilman maskia ja turvavälejä. Ollaan käyty usein myös pizzalla ja muutamalla jossain baarissa. 

Ahdistaako sinua se, että koronaplandemia ei ole vaikuttanut omaan elämääni pahemmin negatiivisesti?

Minä olen aika erakkoluonne ja viihtynyt aina yksin ja varsinkin kotona. Siitä huolimatta korona on vaikuttanut todella paljon elämään. Se kerran pari vuodessa tapahtunut konsertti, satunnainen etelänloma, ajoittainen baari-ilta ja ystävien näkeminen on kuitenkin ollut yllättävän iso henkireikä. Vaikka näitä ei ole tapahtunut kuin ehkä kerran muutamassa kuukaudessa, vaikuttaa jotenkin todella paljon hyvinvointiin.

Työt jatkuneet koko korona-ajan vakaana, olen kunnalla töissä mielenterveyspalveluissa. Ei ole ollut stressiä oman talouden vaarantumisesta. Maskit, turvavälit ja henkilökunnan kokoukset etänä ovat olleet ainoat muutokset työssäni.

Vapaa-ajalla olen koti-ihminen ollut aina. Olen introvertti. Sosiaalisten menojen loppuminen on jopa kohentanuthenkistä hyvinvointiani, koska kerrankin ei tarvi potea huonoa omatuntoa että "pitäisi olla sosiaalisempi ja aktiivisempi, pitäisi tehdä muutakin kuin jumittaa kotona". On ollut tosi rentouttavaa, ettei tarvi jatkuvasti pähkäillä millä verukkeella sitä kieltäytyy kaikenmaailman kissanristiäisistä, kun oikeasti haluaa vain rentoutua ja palautua kotona.

Harrastukseni ovat lenkkeily ja kuntosali. Näitä olen jatkanut koko korona-ajan normaalisti. Kaupassa käynyt myös ihan normaalisti, maskin vain lisännyt.

Itse korona ei ole pelottanut myöskään suuremmin. Omat isovanhempani ja vanhempani ovat kaikki jo kuolleet, ja muuten lähipiirini on pääosin perustervettä ja hyväkuntoista porukkaa. Samoin minä. Ei ketään läheistä, jonka puolesta korona erityisen paljon pelottaisi.

Minulle tämä siis ei ole ollut mitenkään rankkaa aikaa. Mutta en yhtään vähättele sitä, että monelle muulle tämä on ollut painajaista. Ihan työssänikin tapaan esim. yrittäjiä, joilla kaikki mennyt koronan takia. Kyllä heidän puolestaan sydäntä raastaa ja toivon näiden rajoitusten loppumista mahdollisimman pian.

Mulle toi helpotusta se, kun ei ole ollut enää "pakko" näyttää naamaansa millon missäkin. Tarvitsen paljon omaa aikaa, ja vihdoin olen saanut olla rauhassa!

Korona ei ole vaikuttanut elämääni oikeastaan muuten kuin maskien kautta ja sekään ei ole mikään iso juttu. Käyn töissä kodin ulkopuolella ihan normaaliin tapaan, käyn kaupassa 2-3 kertaa viikossa ja vietän perheen kanssa aikaani kotona, ulkoillen ja harrastaen ihan niin kuin vaikka viisi vuotta sittenkin.

Emme me muutenkaan reissaa juuri muualla kuin mökillä tai lapissa hiihtelemässä ja sitä jatkoimme niin kuin ennenkin. Vanhempani asuvat naapurissa ja heitä näin yhtä usein kuin ennenkin, appivanhempien taas näimme heidän kesämökillään ja kesällä kaikki on ollutkin ihan normaalia. Lapsilla, eli teineillämme, oli etäkoulua, mutta he vain pitivät asiasta ja ongelmia ei ollut, mies työskentelee muutenkin kotona, joten siinäkään ei muutoksia tullut.

Me on eletty "ruuhkavuosiarkea", eli töiden ja päiväkodin väliä. Lapset on sen verran pieniä, etteivät juuri harrasta, ja toisaalta täällä kyllä harrastukset on toiminut melko normaalisti koko ajan. Vanhempiamme ja kavereita on tavattu koko ajan ihan ekoja kuukausia lukuun ottamatta suht normaalisti. Suurimmat muutokset on siinä, että ravintolan sijaan ollaan useammin tilattu ruokaa kotiin, ja ehkä tehty muutama kylpylä/sukulointireissu vähemmän kuin ennen. Ja lapset on sairastaneet vähemmän, toisaalta on pitänyt pienemmästäkin nuhasta pitää lapset kotona. Ei asuta pk-seudulla, täällä meillä koronatilanne on lähes koko ajan ollut perustasolla. Pk-seudulla olisi omaa liikkumista pitänyt miettiä tarkemmin.

Suurinosa elämän asioista pyörii muualla ku siellä missä ihmisiä eniten on. Kaupassa on pakko normaalisti käydä ja etätöissä ei pysty olemaan. Ulkona on käyty syömässä monesti paitsi silloin ku olivat suljettu tai vain noutona kotiin. Kavereita pienessä porukassa tavattu(alle 10) niinku aina ennenkin. En ole ulkomailla muutenkaan moneen vuoteen käyty ennen koronaa. Enemmänkin kotimaan matkailua. Ulos pääsee aina vaikka mikä olisi.

Ei se ole vaikuttanut. Olen pitänyt maskia kaupassa käydessäni ja pessyt käsiäni hieman enemmän, mutta siinä kaikki. En ole käynyt kertaakaan edes testissä, koska olen ollut täysin nuhaton ja terve näiden lähes parin vuoden ajan. Työt ovat jatkuneet ja kauppareissut hoidan lähikaupassa. Ystäviä olen nähnyt esimerkiksi metsäkävelyillä, mutta niin teimme jo ennen koronaakin. Vanhemmillani olen käynyt.

1. Olen aivan totaalisen täynnä tätä jankutusta.

2. Öööö... Joo, olen tilannut ruokia kotiin teinistä lähtien ja myöhemmin omillani asuessani 8 vuotta sitten aloitin kauppakassipalvelujen käyttämisen silloin tällöin.

3. Minulla on elämää, jos haluan sitä. No nyt ei ole ollut kauheasti seuraa mihinkään, mutta viihdyn kotonakin hyvin. En ole mikään syrjäytynyt luuseriraukka.

4. Lopettakaa jo tämä jankutus 😑😑😑