Suoritusyhteiskunta seis!

En yhtään ihmettele, että Suomen lapsilla ja nuorilla on niin paljon pahoinvointia jo pelkästään sen takia, että koulumaailma on yhtä suorittamista. Jo alakoululaisilla on jatkuvasti kokeita, jopa aineissa, joissa se jatkon kannalta ei ole niin välttämätöntä ja joissa osaaminen perustuu pitkälti ulkoa opetteluun ja jotka voitaisiin käydä paljon mielekkäimmällä tavalla läpi kuin pänttäämällä ulkoa pieniä yksityiskohtia, joista ei kahden viikon kuluttua muista mitään. Kun eri oppiaineissa on 5-8 jaksoa per vuosi ja opiskeltavia aineita noin kymmenkunta ja osa opettajista pitää lähes joka jaksosta kokeen, pahimmillaan joka jaksosta, on lukuvuosi pitkiä koulupäiviä ja illat läksyjä ja kokeisiin pänttäämistä, projektitöitä jne. Kuitenkin nuori tarvitsee myös lepoa, vapaa-aikaa, harrastuksia, erityisesti liikuntaa ja ulkoilua. Millään aika ei riitä kaikkeen tähän. Monia maita kierrelleenä olen tullut siihen tulokseen, että Suomen koulusysteemi kokonaisuudessaan on hyvin raskas, jos menestyä koulussa haluaa hyvin. Isoissa kaupungeissa myös peruskoulussa on menestyttävä 9-10 tasolla, jos edes kunnon lukioon tai ylipäätään lukioon haluaa. Pienellä paikkakunnalla lukioon riittää jopa alle 7 keskiarvo. Näin oppilaat ovat myös täysin epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden.