Lue keskustelun säännöt.
Empatian puute parisuhteessa
Ap
30.09.2021 |
Mieheni ei suoraan sanottuna välitä lainkaan siitä, miltä minusta tuntuu. Eilen kun yritettiin asiasta keskustella, hän alkoi huutamaan, kuinka käännyn häntä vastaan asiassa x ja ettei hän voi luottaa minuun yhtään vain sen takia, kun kerroin miltä MINUSTA TUNTUU hänen tekonsa?? Sitten hän myös sanoi, että "faktat menevät sinun tunteidesi edelle".. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä tai sanoa? Tätä tää on ollut jo pitkään ja voin sanoa, etten ole ollut onnellinen tässä suhteessa enää varmaan vuoteen...
Kommentit (16)
No jos et ole onnellinen suhteessa ja mies ei suostu edes keskustelemaan tilanteesta huutamatta niin miksi jäädä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerää kimpsusi ja lähde. Löydät varmasti paremman.
Näihän se aina menee, miehen tunteet ovat faktoja mutta naisen tunteen täysin merkityksettömiä.
Ollaan naimisissa ja meillä on 1 lapsi. Siksi päätös ei ole niin helppo..
Vierailija kirjoitti:
Kerää kimpsusi ja lähde. Löydät varmasti paremman.
Palstalla luuhaava moniongelmainen täti löytää paremman? 🤣😂😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei asiat ole parantuneet vuodessa niin miksi et lähde? Turha jäädä odottamaan, että asiat panee kun miehellä ei näköjään minkäänlaista halua tehdä muutosta asian etten. Ei huonoon suhteeseen ole pakko jäädä ja jäämällä sellaiseen kiellät vain mahdollisuuden itseltäsi löytää onnen uuden kumppanin kanssa, joka oikeasti välittää.
Aloittaja ap kirjoitti:
Ollaan naimisissa ja meillä on 1 lapsi. Siksi päätös ei ole niin helppo..
Onko helpompaa viettää loppuelämä onnettomana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuossa suhteessa on se joka elää helvetissä. Ruikuttava akka.
Aina se rupsahtanut mamma maa han muutt ajan löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerää kimpsusi ja lähde. Löydät varmasti paremman.
Ja vaikket löytäisikään, on itseksesi parempi kuin empatiakyvyttömän raivohullun kanssa.
🧓🏻: vali vali vali vali vali vali vali vali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea ottaa mitään kantaa tuon aloituksen perusteella.
Toki jos olosi on kroonisesti huono, niin vaihtoehdot ovat hakeutua terapiaan tai erota miehestä tai molemmat edelliset yhtä aikaa.
Voihan tuon aloituksen tulkita niinkin, että fakta on, että rahat on vähissä ja mies ei halua siksi uutta lasta/ostaa omakotitaloa/varata etelänmatkaa/jotain muuta, mitä vaimo haluaisi. Aloittajalla on tästä paha mieli ja huono tunne. Mutta joo, faktat on faktoja, esimerkiksi pankkitilin saldo.
Jos vähän aloittaja laajentaisit taustoja voisi olla mahdollisempaa täällä sanoa jotain empaattista (mikäli odotat täältä palstalta sellaista).
Sitten hän myös sanoi, että "faktat menevät sinun tunteidesi edelle".
LOL Niinhän ne yleensä ennemmin tai myöhemmin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa trollit on taas löytäneet tänne, kun normaalit ihmiset on melkein kaikki töissä.
Eroa vaan aluille. Lapsi kärsii pidemmän päälle, sinusta nyt puhumattakaan. Mies ei suostu keskustelemaan ja yrittää kaasuvalottaa sinua päälle. Faktat ja tunteet eivät nekään sulje toisiaan automaattisesti pois.
Ero avioliitosta on ymmärrettävästi vaikea ja pelottava asia, mutta hyppy tuntemattomaan voi olla todella palkitseva ja rakentava.
Mun miehestä paljastui vastaavia piirteitä lasten syntymän jälkeen.
Tiedän, että eroaminen on vaikeaa, kun on lapsia ja yhteistä elämää.
Empatiakyvyttömyys ja keskusteluun haluttomuus, ja asennoituminen niin, että mistään ei voi sopia ja mikään ei käy, tekevät eroprosessista raskaan ja hankalan.
Mutta sinun täytyy huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisesta, oman kokemukseni pohjalta voisin arvata, että olet myös lähestulkoon yksin vastuussa lapsestasi, kodista, jne.
En ainakaan vielä ole jaksanut käydä eroprosessia läpi, edellä mainituista syistä johtuen. Mieheni pitäisi suurinpiirtein kantaa ulos tästä, enkä jaksa alkaa siihen vääntöön. Lisäksi empatiakyvyn puute, tekee miehestä arvaamattoman, ei puhu, ei keskustele juuri mistään, en tunne miestäni enää. En ota riskiä, vaan tästä on tullut tälläinen 'waiting game', kun lapset ovat isompia, sitten lähden tästä lasten kanssa.
Siihen asti pärjäilen kuten tähänkin asti. Eli huolehdin lapsista, elän omaa elämääni tämän ns. avioliiton sisällä, käyn töissä ja hoidan kodin.
Ap, älä odota ihmeitä, toivoin ja pyysinkin muutosta mieheltäni ja sain juuri samoja vastauksia kuin sinäkin. Huutoa 'faktoista' ja selitystä siitä, miten en voi tuntea niin kuin tunsin ja kuinka hän sanoo sitä tai tätä ja se on ehdottoman tarkka totuus ja fakta.
(Vaikka näillä sanomisilla ei olisi mitään tekemistä miehen tekojen ja käytöksen kanssa, mutta kun hän sanoo!)
Lopetin toivomisen ja pyytämisen, tyhjän saa pyytämättäkin ja miksi toivoa ja pyytää, jos siitä saa vain huutoa ja oikeaa 'mansplaining'-selitystä vastaansa.
Onhan tämä surullista ja raskasta, mutta en halua, että lapset joutuvat kohtaamaan isänsä empatiakyvyttömyyttä ja tilannetajuttomuutta laimentamattomana. Eli pysyn tässä myös suojellakseni lapsiani.
En enää luota mieheeni lainkaan vanhempanakaan.
Kukin tekee tilanteessaan ratkaisunsa itse. Huolehdi Ap todellakin itsestäsi ja jaksamisestasi, lapsesi tarvitsee sinua. Huolehdi, että sinulla on omaa elämää sosiaalisena suhteineen parisuhteen ulkopuolellakin, omat työt ja omat rahat, älä jää eristyksiin empatiakyvyttömän ja mahdollisesti alistavan miehen kanssa.
Onko masentunut?