Terapiassa käyneet. Monta kertaa/ vuotta kävit?

Yhden kerran. Terapeutin mielestä en tarvinnut sitä.

Kävin 10 vuotta. Hyödyin traumaterapiasta erittäin paljon. En olisi ilman terapiaa hengissä. Mulla on vaikea kaltoinkohtelutausta.

3 vuotta, n. 40 kertaa vuodessa. Loppupuolella huomasin ja terapeuttikin huomautti, että en ole enää samoissa ahdistavissa, itsesäälisissä ja jossittelevissa ajatuskehissä. Työkykyni palautui.

Kävin 5 vuotta kerran viikossa. Hyödyin terapiasta, olen terapian jälkeen voinut erinomaisesti.

Kävin fysioterapiassa 5 kertaa jäätyneen olkapään takia. Ei auttanut. Parani sitten itsekseen vuodessa.

Vuoden käynyt kaks kertaa viikossa ja on jo auttanut valtavan paljon. Pystyn elämään enemmän tässä hetkessä, ptsd pysyy hallinnassa paremmin ja arki sujuu huomattavasti paremmin kuin ennen terapiaa, joskaan ei vielä kuten "terveellä" sujuisi.

Vuosia, erilaisia terapioita. Kannatti, olen muuttunut täysin. Itsetunto paljon parempi, tunteiden käsittely toimii jne. Kasvoin aikuiseksi.

Työ on hidasta, vaikeaa, jopa tuskallista joskus. Silti jokaisen kyyneleen arvoista.

Viisi vuotta kerran viikossa. Näin kymmenen vuotta myöhemmin voin jo varmaksi sanoa etten hyötynyt yhtään mitenkään.

Koko aikuisikäni. Eka terapia lukiovuosina, siitä eteenpäin kaikkea mahdollista -- musiikista valokuvaukseen. Nyt olen 54v - juuri eläkkeelle siirretty. En ole hyötynyt vuosikymmenten terapioista yhtään mitenkään. En ole pystynyt työhön, en parisuhteeseen perhe-elämästä puhumattakaan. Lääkkeitä paljon, jatkuva masennus.

Avioeron yhteydessä kävin terapiassa varmaankin vajaan vuoden verran. Aluksi kerta viikkoon ja siitä harveni kertaan kuukaudessa. Kyllä kannatti, koska opin itsestäni ja myös muista ihmisistä. Opin vähentämään sellaisia ajatusmalleja, jotka eivät vie asioita eteenpäin, mutta saavat vain mielipahaa itselle.

M44

Olen käynyt thaihierontaterapiassa kerran viikossa monta vuotta. Kyllä on auttanut.

Kaksi kuukautta ja homma oli sillä selvä. En ole eläessani itkenyt ja puhunut niin paljon. 

Ei mitään hyötyä. Terapia on yksi lässytysbisnes jonka pariin ammattilaisiksi hakeutuvat itse epävarmat ja usein narsistiset persoonallisuuset.

Vierailija kirjoitti:

Koko aikuisikäni. Eka terapia lukiovuosina, siitä eteenpäin kaikkea mahdollista -- musiikista valokuvaukseen. Nyt olen 54v - juuri eläkkeelle siirretty. En ole hyötynyt vuosikymmenten terapioista yhtään mitenkään. En ole pystynyt työhön, en parisuhteeseen perhe-elämästä puhumattakaan. Lääkkeitä paljon, jatkuva masennus.

Pahoittelen että jouduit terpapiabisneksen kouriin.

Työn tekee se ”potilas”… Jos ei ole valmis muuttumaan, ei terapiassakaan tapahdu mitään. Kaikki eivät kykene näkemään virheitään ja tekemään muutoksia. Tai eivät pysty tehdä tunnetyötä, joka lopulta auttaa ja poistaa traumoja.

Helppo duuni. Tuijottaa seinää ja nyökkäilee..

Kolmatta vuotta. Matka on ollut helvetillinen, mutta sen arvoinen. Koen että olen syntynyt uudestaan ja yllätyn usein kun löydän uusia piirteitä itsestäni että kuka oikeasti olen. Mulla kans rankka lapsuus, ja se lapsuus tyssäsi 4 ikävuoteen. Nyt se lapsi on sieltä pelastettu ja vihdoin voin olla kokonainen. Parempi itsetunto, tunteiden säätely, omat rajat luotu ja elän arvojeni mukaan.

Kävin itsemaksavana kymmenen kertaa. Halusin apua narsisti-isän aiheuttamiin henkisiin haavoihin ja sainkin sitä. Olin vaan valinnut tosi oudon hetken terapialle: olin juuri muuttanut monen sadan kilsan päähän miltei kaikista läheisistäni ja aloittanut työelämän. Näiden myllerrysten lisäksi kesken terapian tuli vielä ensin välirikko ainoaan ystävään, jonka tunsin sieltä uudesta kaupungista, ja vähän myöhemmin loppui se orastava seurustelusuhdekin, jonka takia olin juuri sinne muuttanut. :D Terapeutti autteli näissäkin ja auttoi ymmärtämään joitain juttuja, mutta se oli kaikki pois siltä elämäni the trauman eli lapsuuteni käsittelystä. 

Noin kerran viikossa/kahdessa neljän vuoden ajan. Auttoi parantumaan dissosiaatiohäiriöstä sekä traumaperäisestä stressihäiriöstä. Myös epävakaan piirteet hävisivät.

3 vuotta, 2 kertaa viikossa. Ihan mielenkiintoista, mutta hyöty on kai kyseenalainen, kun päädyin lopulta terapiasta huolimatta työkyvyttömyyseläkkeelle.