Lue keskustelun säännöt.
Minua ei ole koskaan rakastettu
12.11.2009 |
Vanhemmat olivat aivan hirveitä. En rehellisesti muista, että kumpikaan olisi koskaan halannut. Muistan joskus ala-asteikäisenä kun koulukaverit kertoivat iltapususta. Ajattelin itsekin antaa äidille iltapusun ja muistan kun se tuntui tosi oudolta koskea omaan äitiinsä.
Lähdin suoraan kotoa ensimmäisen miehen mukaan joka mut kelpuutti. Aikansa kyllä meni ihan hyvin mutta vuosien varrella mies on ruvennut inhoamaan ja kohtelee sen mukaisesti. Me ei voida keskustella mistään, ei kosketa toisiimme enää ollenkaan, ei harrasteta seksiä, mies vaan vittuilee. Itse pyrin olemaan hiljaa koska en jaksa tapella. Mies syyttää minua kaikesta, jos et olis tollanen ja tollanen niin sitten meillä menis hyvin.
Kukaan ei halaa, koske ja pidä hyvänä. On mulla ystäviä mutta niillä on tietenkin oma elämä, ei ne kerkiä mua lohduttamaan ja rakastamaan. En osaa ottaa ystäviltä minkäänlaista kosketusta vastaan koska olen tottunut siihen, että muhun ei kosketa. Mieheltä ottaisin kyllä mutta se ei halua koskea.
En ymmärrä miten joidenkin elämä on vaan niin paljon rikkaampaa. On hyvät vanhemmat, läheiset välit siskoihin ja veljiin, rakastava mies ym. Miksi toiset on luotuja epäonnistumaan? Sitä ei osaa kuvailla miltä tuntuu kun on mies joka inhoaa. Kun haluaisi joskus kuulla kumppaniltaan ystävällisen äänensävyn. Kun haluaisi halata mutta tietää, että siitä seuraa torjuminen. Kun haluaisi kipeästi kuulla jotain hyvää sen ainaisen haukkumisen sijaan.
Olen ehdottanut miehelle monta kertaa, että ruvettaisiin elämään omaa elämää molemmat. Mulla ei ole varaa tällä hetkellä lähteä ja mies ei suostu lähtemään. Sanoo vaan, että sitten kun muutun sellaiseksi ja tälläiseksi niin sitten kaikki on paremmin. Tosiasiassa mieheni on tunnevammainen ihminen. Julma kun mikä. Ja minä olen väsynyt, niin helvetin väsynyt.
Kommentit (16)
Mä olen todella pahoillani!
Sinä kannat sisälläsi pientä lasta, jota ei todellakaan ole rakastettu. Tarinasi särki sydäntäni:(
Usko tai älä, mutta sulle on apua ja turvaa tarjolla.
Tuntuu kliseiseltä, mutta ota hyvä ihminen yhteyttä alueesi mielenterveystoimistoon. Sä et saata ees uskoa, mitä sun sisälläsi on kätkössä.
Tarviit todnäk lähetteen lääkäriltä, mutta soita nyt ensin sinne...tai jonnekin...
Se vaatii aluksi, mutta sä saat sun elämäsi kuntoon. Sä saat vielä jonkun joka rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmä lapsuus ja siitä lähtien kokemus omasta vajaavaisuudesta/kelpaamattomuudesta.
Parisuhteessa, saatika sitten rakkaussuhteessa en ole koskaan elänyt, vaikka siitä haaveillut tietenkin olen.
Sittemmin, jo keski-iän saavutettuani, olen ymmärtänyt että onnellinen voi olla elämänkokemuksesta ja -muodosta riippumatta. Aina vain onnellisemmaksi voi toki pyrkiä, mutta entä jos... entä jos olisikin ihan vaan näin.
Onko teillä lapsia?
Näin kauempaa on helpompi heitellä neuvoja kun ei oikeasti tiedä mitään teidän tilanteesta, mutta heittelenpä kuitenkin ajatuksiani.
Jos olisin sinä..
keräisin pikkuhiljaa rahaa salaa sivuun. Ehkä myisin jotain kotoakin. Eihän se urpo mies mitään huomaisi.
Etsisin kämpän ja tekisin muuton tehokkaasti ja kerralla kun mies ei ole paikalla.
Alkaisin hoitamaan itseäni, hellisin hoidoilla (ei tarvitse olla kalliita hoitoja, vaan se ajatus itsensä hoitamisesta on se tärkein, vaikka hunajamaski) Ja alkaisin säännöllisesti kuntoilemaan.
Vaikka en ole uskovainen tms. menisin kirkon järjestämiin eronneiden iltoihin ja muihin tapahtumiin. Siellä tapaa ihmisiä!
Listaa kaikki hyvät puolesi paperille, ihan kaikki pienimmätkin. Tee tämä kerran viikossa, ehkä lista kasvaa pikkuhiljaa..
Älä kiinnitään exään mitään huomiota vaikka se vinkuukin perääsi. Usko tai älä, kun alat rakastamaan hiljaa itseäsi, alkaa exä näkemään sinut tavoittelemattomana ja kerjää huomiotasi. Älä lankea siihen, koska huuma exän kanssa on hetkellistä ja pian hän taas latistaisi sinut kengänpohjiinsa.
Tsemppiä!
Hei, kerran täällä vain eletään. Meinaatko että kun vanhempasi eivät ole sinua rakastaneet, eikä miehesi ole ollut mistään kotoisin, niin sinulle ei koskaan tulisi vastaan sellaista ihmistä joka sinulle antaisi Rakkautta?
Lupaan sulle, että vielä joskus käperryt rakkaasi kainaloon ja huokaiset helpotuksesta.
Uskon että sulla on paha olla. Kannattaa miettiä oisko sulla jotain vanhaa ystävää, josta pidät, ja johon luotat. Jutella ystävän kanssa, ja kertoa elämästäsi rehellisesti, tai jutella jonkun ammattiauttajan kanssa. Ei tarvitse olla hullu, jotta saa keskusteluapua. Miehesi käyttäytyy väärin sinua kohtaan. Voisitte mennä vaikka perheterapiaan, siellä ulkopuolinen voisi auttaa teitä molempia yhdessä. Kuulostaa ettette ole kumpikaan onnellisia nykyiseen tilanteeseen.
tarina kuulostaa omalta!
Paitsi että lähdin noin 10 vuotta sitten kun en kertakaikkiaan enää jaksanut sitä miestä. Oli sellainen tunne että kuolen pystyyn jos vielä jään. Rahaa ei ollut mutta jotenkin vaan selvisin siitä kaikesta!
Hakeuduin vertaisryhmiin, luin paljon alan kirjallisuutta, yritin olla itselleni hyvä ja oppia tuntemaan itseäni!
Nyt elän ihanaa elämää rakastavan ja hienon miehen kanssa! Mutta tätä ei olisi jos olisin jäänyt tai jos en olisi ponnistellut oman itsetunnon puolesta niin paljon.
Tsemppiä ap ja uskalla muuttaa elämäsi itse! Ei sitä kukaan muukaan voi tehdä. Voin luvata että tulet nauttimaan joka hetki uudesta elämästä vaikka rahallisesti tiukkaa olisikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät mitä haluat (ainakin rivien välistä paljastui) sun pitää vain tehdä se. Sinulla on selkeä katse eteenpäin. Onnea jatkoon!
Terapioissa on käyty ja sain lähetteen sitten mutta sieltä tuli kieltävä päätös enkä ole sitten enää yrittänyt enkä yritä. Vuosia kävin mutta tän parisuhteen tilanne ei ollut silloin yhtä surkea.
Olen ajatellut, että muutan toiseen huoneeseen nukkumaan, nukkukoon mies yksin makkarissa. Alan siis tehdä omaa elämää jo vaikka yhdessä asutaankin. Aion myös käydä treffeillä jos sellainen tilaisuus eteen tulee. En pidä itseäni varattuna naisena. Miksi pitäisin? Mikä oikeus miehellä on ajatella, että olen varattu hänelle kun hän ei koskaan (siis oikeasti IKINÄ) sano minusta mitään hyvää? Ei ole sanonut edes välittävänsä ja tykkäävänsä moneen vuoteen? Ei halaa koskaan? Ei halua minua koskaan? Silti ei halua erota kuulemma (tai on kyllä sanonut, että senkus pakkaat kamas ja häivyt) mutta miksi mun pitäisi lähteä kun hän kohtelee mua huonosti? Siis onhan minussakin toki vikaa mutta ainakin olisin täysin valmis yrittämään toisin kuin mies. Voisin mielelläni jutella ja sopia, että yritetään yhdessä. Voisin halata ja koskettaa, tehdä aloitteita mutta mies ei halua mua lähelleen.
Meillä on 1 lapsi mutta en halua puida nyt lapsen asioita, tekee liian pahaa ajatella lapsen joutuvat kokemaan tätä ja toisaalta myös eroa. Mies ei lähde mihinkään parisuhdeterapioihin, olen vuosia yrittänyt häntä sellaiseen saada.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi varmasti rakastaa sinua, muistathan halia häntä? Miehesikin on varmasti sinua rakastanut, mutta nyt on tunteet laimenneet. Tsemppiä sinulle ap, nyt vaan rohkeasti suunta eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskity lapseesi ja itseesi, teidän hyvinvointiinne
kehitä strategia päästä eroon miehestäsi, äläkä palaa hetken hehkuttelujen vuoksi, joihin hän hätäpäissään voisi sortua, sinä tiedät jo
yritä löytää ensin tuttavia, tutustua heihin ja sitten ystävystyä sellaisten kanssa jotka puhuvat muustakin kuin omasta itsestään, vastavuoroisuus on tärkeää, et saa itsekään liiaksi takertua
psykologinen, hengellinen (eri alueiden) ja filosofinen kirjallisuus voi auttaa, jopa elämäntapaoppaat
pidä huolta itsestäsi ja hänestä joka pyyteettömästi rakastaa, lapsestasi
Äitini oli yksinhuoltaja enkä muista koskaan hänen koskeneen minuun paitsi lyödäkseen. Kerran kun olin 15-vuotias yritti saada suukon mutta en suostunut, miksi olisin, ei meillekään suukkoja jaeltu. Minulla on lapsia ja hellin heitä jatkuvasti mut mies on kuin kämppis. Lähtisin jos voisin mut taloudellisesti se ei vaan ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänen rakkaus auttaa eteenpäin..
on ihanaa kun kuulee edes yhdeltä et "mä rakastan sua äiti eniten maailmassa"
Tietenkin hän rakastaa sinua ja sinä häntä ja teidän välinen hellyys on ihanaa ja tarpeellista. Mutta olet aivan oikeassa, kun et ajattele että lapsi riittää ja että antaisit elämäsi kietoutua vain hänen ympärilleen. Kuulostat fiksulta naiselta, joka alkaa vihdoinkin löytää voimia tehdä omasta elämästään sellaisen kuin haluaa. Upeaa on myös että ymmärrät ettei se miten läheisesi ovat sinua kohdelleet, ole omaa syytäsi!
Jos mies ei halua sinua tukea ja yrittää rakastaa, ala tosiaan ottaa etäisyyttä. Ehkä nyt ei heti kuitenkaan kannata uutta miestä ruveta etsimään vaan mieluummin etsiä ja lämmitellä uudestaan ystävyyssuhteita. Jos vaihdat miestä lennossa, on suuri vaara ettei uusikaan suhde täytä tarpeitasi ja rakkaudennälkäsi vain kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka pitää tyydyttää kaikki sun kaipuut. Jokainen on oman onnensa seppä. Ryhdistäydy!!!
mutta ei ole osannut sitä näyttää ehkä omien traumaattisten lapsuuskokemusten takia.
ja koita jaksaa.Hali ( )