Miksi kiitos ja anteeksi ovat niin kamalan vaikeita?

-sivistyneet osaavat.

Usein, kun olen lasten kanssa liikkeellä ja pienempi rattaissa, ei kukaan avaa ovea - minä pidän Stockan ovea auki ja muut menevät siitä sitten! On se minusta aika eriskummallista. Olen kyllä huomannut, ettö yleensä suomenruotsalaiset osaavat käytöstavat - kadehdin heitä.



-ap

Kuinka monta kertaa avaan jollekin ventovieraalle oven, eikä edes katsota päin. Minä olen tavallisesta työläisperheestä, enkä usko, että mitään erityisiä käytöstapoja on opetettu. Mutta osaan kyllä sanoa kiitos tilanteessa kuin tilanteessa, samoin anteeksi. Ymmärrän kyllä, mieheni on aivan samanlainen - pidän röyhkimyksenä ja töykeänä, vaikkei hän itse tajua koko hommaa. Lapset ovat toistaiseksi omaksuneet äitinsä mallin, kiittävät ja pyytävät asioita kauniisti esimerkiksi ruokapöydässä. Kuulostaa naurettavalta varmaan, mutta minä olen se, joka (meillä kotona siis) kiitän miehenikin puolesta, jos lapsi antaa/tekee jotain hänelle tms. Sitten kyllä toistaa kiitoksen kiltisti:-) Lapset kai oppivat matkimalla... Miten se on niin kamalan vaikeaa kiittää, jos saa jotain?!?

Minä kiitän kauniisti jos joku ojentaa ketsuppia pöydässä tai auttaa avaamaan ovia tai auttaa ylipäänsä missään, mieheni pitää itsestäänselvänä ja ei osaa edes pyytää kauniisti mitään vaan sanoo vaan, että 'anna leipää' 'anna mehuu...'. Ja kaiken kukkuraksi mieheni syyttää, että minä olen kaksinaamainen makeilija kun kiitän ihmisiä kauniisti ja puhun ihmisille ystävällisesti, vaikka en jonkun kanssa ylin ystävä olisikaan.

Huojentavaa kuulla, että meitä on muitakin!!