Lue keskustelun säännöt.
Olen se ihminen kenen kanssa muilla ei tule alemmuuskompleksia
29.09.2021 |
Story of my life.
Olen pullea, nelikymppinen kotiäiti, jolla ei ole elämässään taustalla mitään hienoa. Ei saavutuksia, ei uraa, ei hienoa sukua, ei yhtään mitään. Olen joutunut katkaisemaan välit vanhempiini ja asutaan rivitalokolmiossa, asumisoikeusasunnossa, tavallisella alueella.
Huomaan, että ihmiset tykkäävät puhua minulle ongelmistaan. Osaan kuunnella, olen huumorintajuinenkin. Minulle on helppo puhua, kun on jäänyt koulutus vähän kesken ja on kiloja siellä täällä ja mieskin vähän sellainen ja tällainen. En selvästi aiheuta kilpailutilannetta, ja jos itseään vertaa minuun, voittaa aivan varmasti.
Olen silti tosi kyllästynyt rooliini. Ei sillä, että voisin tästä itseäni paremmaksi tehdä, mutta aina kai helpompaa yksin kuin ihmisten kanssa, joille olen ilmainen terapeutti ja itsetunnon kohottaja.
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Minuakin käytetään kuuntelijana, vaikka olen saavuttanut elämässäni jonkin verran. En pidä siitä melua ja kuljen hyvin tavanomaisen näköisenä. Kaikki aina kertovat minulle huolensa ja vaivansa. Joskus se tuntuu paljolta kantaa, mutta sitten en vähään aikaan jää juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella on huono ja etäinen suhde äitiinsä, joten ehkä olet heille sellainen pullantuoksuinen äitihahmo, joka heiltä on elämästään puuttunut. Toki voi olla rasittavaa, jos ei sellaista roolia haluaisi itselleen ottaa, vaan kaipaisi enemmän tasapuolista ystävyyssuhdetta.
Hae vaikka asiakaspalvelutöihin välillä. Sillä saat vaihtelua.
Ajattele, että sinunkaltaisiasi tarvitaan, teille on kysyntää.