Tajusin tossa miten tylsää opettajan työ
lopulta onkaan. Samassa laitoksessa vuosikaudet, samat naamat, samat oppiaineet. Tätimäisyys ja lässyttävä puhetyyli pahenee vuosi vuodelta. Ja ne lapset...onhan se omanlainen maailmansa, mutta en todellakaan kadehdi!!!
Kommentit (20)
Varsinki nää kesä-heinä-elo on tylsiä. Ja sit syysloma. Ja joulu. Ja hiihto. Ja oikeestaan kaikki. Ja mitä tekis, ku pääsee yhdeltä tai kahdelta aina? Tylsyys tappaa:(
puhetyyli pikemminkin muuttuu terävämmäksi. Tosin se ei kaikille sovi, pitää osata ottaa rennosti, työ työnä, muuten sitä ei jaksa. Ja kaikesta huolimatta oppilaat on enimmikseen fiksuja ja kivoja, sanoo mies.
Olen tehnyt sijaisuuksia, harmi kun ei ole varaa opiskella opeksi.
t. työtön insinööri
Mun mielestä pahinta on, ettei tuolla "uralla" ole mitään etenemismahdollisuuksia. Tai no, voit opettaa luokkaa vaikkapa ykköseltä kuutoselle, mutta työpaikkaa eli koulua vaihtamalla ei juuri ole merkitystä siihen, minkälainen on työnkuva. Palkka ei ainakaan parane, kun on kunnallinen ala.
Työn valoisa puoli on varmasti se hyvä näköala tulevaisuuteen niiden lasten kautta.
ei olisi mitään motivaatiota opettajaksi. En kertakaikkiaan löydä työstä mitään hienoa tai motivoivaa.
Mutta hienoa että joka työllä on ne osaajansa jotka pitävät työstään!
on erilainen. Esseiden ja muiden kirjoitelmien lukeminen on kyllä tosi puuduttavaa pidemmän päälle. Mä en kyl keksi itselleni mitään muutakaan ammattia. Huono opo ollut sit varmaan...
on kyllä juuri ammattinsa takia pysynyt ihailtavan skarppina ja perillä uusista jutuista. Ei tosiaan oo kalkkeutunut ja tätimäistynyt, vaikka onkin kohta jo kuusikymppinen. Että kyllä vaan open työ voi pitää vireänä, riippuu siitä miten sen ottaa.
Ja siinä on muuten työ, jonka voi aina tehdä paremmin. Vain taivas on rajana, tunteja voisi suunnitella loputtomiin ja hioa paremmaksi, vuorovaikutustaitoja, ryhmänohjausta ym. voi aina kehittää, keksiä uusia toimintatapoja ym.
Se on itsestä kiinni. Palkassa joo ei valitettavasti tosiaan näy, sama oot sitten samaa jankuttava riviope vai innovatiivinen ja kiinnostunut työstäsi. Se on toki harmi.
työantajani heittää minut ensi syksynä jonnekin hittoon töihin, koska olen tullut viimeisenä (10 v.sitten) taloon. Työmatkani tulee kestämään 1,5 tuntia enkä ehdi ajoissa edes iltapäiväkerholle. Paitsi jos sittenkin irtisanovat minut kokonaan. Nykyisessä paikassa nuorin ope onkin sitten 53 v. Sellaista on varma työ kaupungin palveluksessa.
Mun lapsen koulussa lähes kaikki opet on nuoria tai nuorehkoja, musiikinopettaja taitaa olla ainut yli 50v. Suurin osa hiukan yli 30-vuotiaita.
kyllä ainakin meidän koulussa lässyttäjät nauretaan pihalle.
Työskentelin opettajana kahdeksan vuoden ajan ja vaikka kuinka yrittäisin väittää työtä tylsäksi, en pysty. Aineopettajalla ryhmät vaihtuvat tunnin tai kahden välein. Uusi ryhmä, toinen oppikirja, toinen kieli, toiset keskustelunaiheet. Oppilaat olivat ihania aitoudessaan. Olin neljä vuotta yläkoulussa, neljä vuotta alakoulussa. Rakastin työtäni!
Ammattia vaihdoin muuton vuoksi ja siksi, että halusin jatkaa sukuni firmaa.
- etu, jota ei joka ammatissa olekaan!
En voi käsittää, miten niin moni voikin olla niin kateellinen opettajien lomista.
Olen työskennellyt 8 v opettajana, sen jälkeen 5 v yrittäjänä. Yrittäjänä olen pitänyt lomaa noin 2 viikkoa vuodessa. Minun kokemukseni on, että opettajien on hyvä saada pitkä loma, niin jaksavat taas vääntää takkuilevien lasten ja nuorten kanssa, venyttää pinnaa joskus äärimmilleen. Yrittäjänä 2 viikon loma on ihan riittävä!
etenemismahdollisuuksien täydellinen puuttuminen kyllä on sellainen mitä olisi täysin mahdotonta sulattaa/kestää. Miten opet jaksatte?? Eikö alallanne ole olenkaan eteenpäinpyrkiviä tyyppejä, jos on, niin miten koette/kokevat tämän asian? Siirtyvätkö muihin kuin open hommiin?
ja minä olin se, joka kirjoitti noista lomista. Vailla mitään kateuden häivää! Luulin, että tässä ketjussa piti keksiä positiivisia asioita opettajan työstä, ja kai pitkän loman sellaiseksi voi ajatella. Ilolla sen opettajille suon!
etenemismahdollisuuksien täydellinen puuttuminen kyllä on sellainen mitä olisi täysin mahdotonta sulattaa/kestää. Miten opet jaksatte?? Eikö alallanne ole olenkaan eteenpäinpyrkiviä tyyppejä, jos on, niin miten koette/kokevat tämän asian? Siirtyvätkö muihin kuin open hommiin?
Mitä tarkoitat eteenpäinpyrkivällä? Haluaako eteenpäinpyrkivä työntekijä lisää palkkaa? Vai lisää tapauksia, joissa väärälle polulle joutumassa ollut nuori saadaan valitsemaan itselleen ja yhteiskunnalle parempi vaihtoehto? Tätä toisenlaisten eteenpäinpyrkimistapojen listaa voisin jatkaa hyvin pitkään.
Opettajan työ on palkitsevaa; lapset ja nuoret haluavat oppia uutta, ja opettajat tarjoavat heille siihen mahdollisuuden. Jotkut lapset ja nuoret kaipaavat ensisijaisesti turvallista aikuista, jos esim. kotona on epävakaata.
uralla etenemistä - sitä että oma vastuualue ja vastuiden koko kasvaa, pystyy vaikuttamaan suurempiin asiakokonaisuuksiin, johtamaan muita, ja luonnollisesti myös palkkakehitystä.
On hienoa jos kaikki opet jaksavat motivoida itsensä vuodesta toiseen näkemällä nuorten kasvavan oikeaan suuntaan - se on todella arvostettavaa.
uralla etenemistä - sitä että oma vastuualue ja vastuiden koko kasvaa, pystyy vaikuttamaan suurempiin asiakokonaisuuksiin, johtamaan muita, ja luonnollisesti myös palkkakehitystä. On hienoa jos kaikki opet jaksavat motivoida itsensä vuodesta toiseen näkemällä nuorten kasvavan oikeaan suuntaan - se on todella arvostettavaa.
No, opettajan työssäkin työvuodet tuovat lisää vastuutehtäviä, esim. opetussuunnitelmien laatimistyötä, mikä on varsin haasteellista ja vastuullista työtä. Opettajan työssä voi olla joka vuosi entistä parempi: opetusteoriat kehittyvät empiiristen tutkimusten myötä, ja uusia teorioita on mielenkiintoista käyttää omassa työssäänkin - ja oppilaat tykkäävät, kun käytetään erilaisia opetusmetodeja.
Opettajien palkkakin nousee virkavuosien myötä, samoin viikkotuntimäärien, samoin esim. johtoryhmätyöskentelyn myötä.
Joillekin ihmisille reilun kahden tonnin bruttopalkka on ihan ok. Pitäisikö aina tavoitella lisää, aina parempaa, aina enemmän? Miksi?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2009 klo 00:28"]
etenemismahdollisuuksien täydellinen puuttuminen kyllä on sellainen mitä olisi täysin mahdotonta sulattaa/kestää. Miten opet jaksatte?? Eikö alallanne ole olenkaan eteenpäinpyrkiviä tyyppejä, jos on, niin miten koette/kokevat tämän asian? Siirtyvätkö muihin kuin open hommiin?
Jotkut siirtyy. Ja onhan tämä välillä aika tylsää. Välillä tosi kivaa. Muuttuvuus stressaa.
Se työssä eteneminen on varmaan oman pään sisäinen juttu. Jotkut etenee hallinnollisiin tehtäviin tai muuhun työnkuvaan.
Noi etenemismahdollisuusdet...mietin muitakin työpaikkoja...miten porukka oikeastaan etenee? Mitä se on? Parempi palkka vai erilainen työ. Opettaja voi omaa työtä rukata. kun vaan on motivaatiota.
On tämä nuorten kanssa työskentely, nyt kun ikää alkaa olla enemmän, niin jotenkin rankempaa. Toisaalta se voi olla niin missä vain muussakin työssä.
Toisaalta se henkinen kasvu ( jota tässä koko ajan teen ja odotan, etteä etenee) mahdollistaa muutokseen sopeutumista. Ja toivon, että iän myötä oppisin vähemmän stressaamaan. tässä työssä stressaaa se jatkuva muutos ja tietynlainen odottamattomuus ja toisaalta kaavamaisuus. Mutta jokin siitä tekee milenkiintoisen. Omat haasteet, nuorten haasteet. Itsenäinen työ on. Ja välillä kovin yksinäinen. Yksin siellä junioireiden kanssa ei ole sosiaalista, se on yksinäistä olla aikuinen koko ajan. Ei pääse rennosti olemaan työpäivässä kovinaan paljon. Palautumnien vie aikansa. skarppina pitää olla. Vaikka yrittäis olla rento maikka.:) Vaikka onneksi sellainen ei tarvitse ola. Aikuinen tarvitsee olla.
Ja vastaukseski...välillä jaksaa ja välillä ei. Nyt ole urani huipulla ja tämä on nähty. Voisin vaihtaa vaatimattomampaankin ja vähemmän työllistävään ja vähemmän stressaavaan.
[/quote]