Onko muita jotka tuntevat myötähäpeää ihastustaan kohtaan?

Koen myötähäpeää siitä, että joku on valinnut minut seurakseen.

Voi olla alitajuinen viesti siitä, että hän ei ole sinulle sopiva ihminen. En tarkoita sitä, että hän olisi joku psykopaatti tai muu persoonallisuushäiriöinen vaan sellainen, joka ei ole samalla aaltopituudella kanssasi. Ihminen, jota sinun on vaikea tajuta (vaikka tämä puhuisi ja käyttäytyisi sinänsä tavanomaisesti) saattaa laukaista helposti esimerkiksi myötähäpeän tunteita. Joskus voi myös ihastua luomaansa mielikuvaan ihmisestä, ei tähän ihmiseen itseensä, ja ristiriita haavekuvan ja todellisen persoonan välillä voi herättää omituisia, suorastaan asiaankuulumattomia tuntemuksia.

Koska et haluaisi ett hän on todellinen. Haluat pitää mielikuvasi. Olet ihastunut vain siihen kuvaan mielessä.

Sellainen pintaihastus.

Jätä se

Ehkäpä häpeät omia tunteitasi ihastustasi kohtaan.

Olet ihastunut vain ulkonäköön, et sisältöön.

Kyse voi olla omasta häpeästä, jota ei kestä, joten "siirtää" sen siihen toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä häpeät omia tunteitasi ihastustasi kohtaan.

Veikkaan samaa. Lisäksi: pelkäätkö mahdollisesti muiden ihmisten reaktioita ihastukseesi? Että saatat joutua naurunalaiseksi tai kaverisi alkavat ihmetellä, mitä tyypissä muka oikein näet? Häpeä projisoituu usein myötähäpeän muodossa, koska se on monille liian tuskallinen tunne käsiteltäväksi. Suosittelen kuitenkin pohtimaan ja tutkiskelemaan tätä asiaa, jos oikeasti haluat edetä ihastuksesi suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla omasta häpeästä, jota ei kestä, joten "siirtää" sen siihen toiseen.

Sellaisen kuvan olen itsekin saanut, että "myötähäpeä" on oikeastaan ihan omaa häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Koska et haluaisi ett hän on todellinen. Haluat pitää mielikuvasi. Olet ihastunut vain siihen kuvaan mielessä.

Näin voi hyvinkin olla, vaikka tietenkään en haluaisi, että olisi... Kun kuitenkin ajattelen ihastusta enemmän kuin olen oikeasti tekemisissä hänen kanssaan. Vaikka tiedostan kyllä, etten oikeasti juurikaan tunne koko ihmistä ja että mielikuvat ovat siksi hataria ja pinnallisia.

Toisaalta en kyllä millään muotoa ajattele, että sen ihastuksen pitäisi olla jotenkin toisenlainen tai käyttäytyä jollain toisella tavalla x. Oikeastaan jos hän käyttäytyisi eri tavalla, ts. epä"tavallisemmin" tai epäluonnollisemmin, en ehkä olisi ikinä kiinnostunut koko tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut vain ulkonäköön, et sisältöön.

Tätä en kyllä usko, tyyppi ei ole mitenkään erikoisen näköinen enkä kiinnittänyt alussakaan juuri huomiota ulkonäköön (minulla on muutenkin huono kasvomuisti), enemmänkin käytökseen tai puhetyyliin tai johonkin sellaiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä häpeät omia tunteitasi ihastustasi kohtaan.

Niinpä kai. Häpeän kyllä itseäni muutenkin (enkä siinä mielessä "vain ihastusta") ja minulla on aika heikko itsetunto. Ja tuntuuhan se hävettävältä, ettei osaa suhtautua toiseen ihan neutraalisti ja "normaalisti" vaan kiinnittää suhteettoman paljon huomiota ja ajattelee paljon.

Ja onhan se ihastukselle ehkä tavallaan haavoittava asema, olla sillä tavalla jonkun silmätikkuna. Varsinkin kun ei varmaan edes tajua koko asiaa.

Ehkä se "myötähäpeä" voisi liittyä siihen(kin), että se ihastus on niin pahaa-aavistamattomana ja luonnollisena ja "aseettomana", vaikka joutuu semmoisen ihme tarkkailun kohteeksi?

Enkä siis tarkoita, että olisin joku stalkkeri, en ole. Mutta itseäni on usein helpottanut sosiaalisissa tilanteissa se ajatus, ettei kukaan minuun nyt oikeasti kiinnitä mitään erikoista huomiota, kuten en itsekään muihin, paitsi nytpä kiinnitänkin! Vaikka eihän se ihastus siitä huomiosta rikki mene, enkä varmaan menisi minäkään.

Ap