Miehestä on tullut sohvaperuna

Rakastan miestäni ja ero olisi todella kauhea ajatus. Mutta. Se kuuluisa mutta. Olemme 35v. molemmat, ei lapsia, eikä yhteistä asuntoa. Yhdessä olemme olleet neljä vuotta. En tiedä kuinka kauan jaksan tällaista ja kysyisin onko ketään joka olisi ollut samassa tilanteessa ja olisitte saanut suhteen toimimaan?

Alussa me teimme paljon asioita yhdessä ja hän oli aktiivinen myös omissa harrastuksissa. Itse käyn töissä, harrastan, teen kotityöt, pihatyöt ja pyöritän arkea. Häneltä löytyi aiemmin paloa elämään. Nyt ei löydy mitään. Mihinkää. Hän vaan katselee videoita puhelimellaan, pelaa videopelejä ja syö roskaruokaa. Ei käy töissä, ei poistu juurikaan kotoa, ei käy suihkussa, ellen mainitse suihkusta. On lihonnut, mikä mua ei haittaa tietenkään, mutta vaikuttaa selvästi jaksamiseen. Intiimielämää meillä ei ole enää laisinkaan. Olen ehdottanut lääkäriin menoa, mutta siitä tulee riita. En kuulemma hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Hän on kuulemma aina ollut tällainen. Olen ajatellut hänen olevan masentunut, mutta nyt olen alkanut miettimään "mitä jos hän on aina ollut tuollainen, mutta skarppasi suhteen alussa." Olen hukassa.