Nyt ärsyttää...
Olen pienen tytön parikymppinen yh-äiti. Meillä on ollut viimeaikoina kaikenlaisia vastoinkäymisiä (esim. ero, läheisen kuolema ja tyttö erittäin vakavasti sairaana), mutta nyt kaikki asiat ovat pikkuhiljaa järjestymässä.
Tämä on nyt nipotusta, mutta en enää näitten kokemuksien jälkeen jaksa yhdenkään ystäväni seuraa. Tekisi mieli antaa jokaiselle läsäri heidän vuodattaessaan ongelmiaan. Minun ongelmiini eivät jaksaneet keskittyä, kun ne olivat niin "kamalia". Yhdellä on tulossa bileet, mutta ei saanut kampaajalle aikaa ennen niitä (voi kamalaa), toinen itkee sitä, kun anoppi ostaa lapselle liian juntteja printti-collegeja (no voi herran jeesus, ottaisi vaatteet tyytyväisenä vastaan tai antaisi eteenpäin) ja kolmannella on asunnossa ylimääräinen huone eikä hän osaa päättää mihin käyttöön sen sisustaisi (tähän en viitsi edes sanoa mitään). Ja näitä jauhetaan päivästä toiseen.
Mistä niitä järkeviä kavereita saa??! Ja näillä edellisillä 2/3 on lapsia. Eli ei edes mitään sinkkuja kyseessä.
niin kertakaikkisen ajattelemattomia. Itse olen hiljaa tällaisten ihmisten seurassa. Minullakin tällaisia ystäviä joitain on.
Paras ystäväni on nyt vasta monen vuoden jälkeen alkanut kyselemään minulta, että miksen kerro enää asioitani hänelle. Hmm, miksenköhän? Ei kuulemma enää edes tunne mua. Ja tämä tosiaan vasta, kun olin jo muutaman vuoden ollut kertomatta hänelle juurikaan yksityisasioitani, vaikka usein nähdäänkin. :)Ainoastaan siitä syystä en ole tuntenut tarvetta puhua asioistani, koska hän puhuu aina omistaan kyselemättä multa mitään.