Milloin psykiatrisissa sairaaloissa sallittiin kännykät hoidon aikana?

Maniavaiheessa ne tietääkseni otetaan pois vieläkin.

Kai siinä pitää olla lääkärin päätös aina tapauskohtaisesti.. ennen vanhaan se oli osaston käytäntö, että kaikkien tavarat meni automaattisesti kansliaan ja sairaalavaatteet päälle. Jokainen sai olla rauhassa ja turvassa siellä, eikä ulkomaailmasta tarvinnut välittää.

Vihje: trollit

Suljetulla kerättiin yöksi pois ja latureita ei itsellä saanut olla. Nettiin pääsi lyhyesti käymään koneella, tästä toki jo aikaa ja harvalla oli puhelimessa netti.

Oman kokemuksen mukaan v.2013 ottettiin vielä pois, 2015 sai jo pitää kamerakännykätkin mikä on potilasturvallisuuden (tietosuoja) kannalta aika perseestä. Siellä voi siis esim. kuvata muita potilaita eikä kukaan oikeastaan välitä.

Toki osalla potilaista on rajoituksia jos ei pysty hallitsemaan luurin käyttöä tai on esim.tosi harhainen. Yksikin soitti heti poliisia jos sai luurin.

Moni potilas helpottui kun pääsi osastolle. Monet oli pitäneet "selviytyjän" roolia kotona ja töissä, vaikka olivat olleet käytännössä täysin työkyvyttömiä jo pitkään. Sairaalassa heillä oli lupa hajota täysin ja antaa ulkomaailman ja sen murheet olla. Harmi kun nykyään on niin vähän osastopaikkoja tai hoidot ovat liian lyhyitä. Ennen oltiin hyvinkin se pari kolme kuukautta vapaaehtoisenakin. Minulla ei huonoa sanottavaa hoidosta, päinvastoin sain apua ja tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Suljetulla kerättiin yöksi pois ja latureita ei itsellä saanut olla. Nettiin pääsi lyhyesti käymään koneella, tästä toki jo aikaa ja harvalla oli puhelimessa netti.

Samat muistot itselläkin. 

Aloittajalta liioittelee, että tälle keskustelupalstalle kirjoittaisivat vain suljetuissa sairaaloissa olevat. Ainakaan kovin lukuisina määrinä. Muutama korkeintaan. Se mitä olen huomannut, niin joukossa on kyllä aika paljon trolleja, eli trollausta. 

Ja jos sieltä jostakin psykiatrisesta hoitopaikasta joku sattuisikin kirjoittamaan omia tuntojaan, ajatuksiaan, tai huoliaan, niin mitä kauheata siinä sitten on? Vai onko alalla työtä tekevillä joku pelko jostakin, että paljastuisi kenties arkaluontoisia, ja sellaisia asioita, joita ei saisi päivänvaloon tulla?

Ainakin pari vuotta sitten Päijät-Hämeen keskussairaalassa ei otettu vaikka psykoosi päällä ja omaiset pyysi. Omaiset ehdotteli sinne että ottaisivat luurin pois kun someen tulee kokoajan noloja viestejä, joita sitten sukulaiset ja ystävät ihmetteli. En muista mikä oli syy, mutta tuntui oudolta että puhelinta ei vaan saatu pois.

Vierailija kirjoitti:

Moni potilas helpottui kun pääsi osastolle. Monet oli pitäneet "selviytyjän" roolia kotona ja töissä, vaikka olivat olleet käytännössä täysin työkyvyttömiä jo pitkään. Sairaalassa heillä oli lupa hajota täysin ja antaa ulkomaailman ja sen murheet olla. Harmi kun nykyään on niin vähän osastopaikkoja tai hoidot ovat liian lyhyitä. Ennen oltiin hyvinkin se pari kolme kuukautta vapaaehtoisenakin. Minulla ei huonoa sanottavaa hoidosta, päinvastoin sain apua ja tukea. 

Eri mieltä kanssasi. Voi sopia joidenkin, mutta ei kaikkien kohdalla. En usko, että kukaan haluaa ihan oikeasti "hajota" missään olosuhteissa, tai paikassa. 

Ja hoidon laatu on psykiatrissa hoitopaikoissa surkeaa, ala-arvoista, ja tehotonta. Ts. hoitomenetelmät eivät ole kehittyneet olennaisesti lainkaan. Lääkkeitä, eli lääkitystä kylläkin annetaan. Mutta useimmat masennuslääkkeet eivät auta, ja tehoa millään tavalla depressioon. Esim. rakentavia ja ongelmien selvittämiseen ja niiden ratkaisemiseen tähtääviä keskusteluja ei juuri ole. Tai niissä tähdätään vain siihen, että kerätään ihmisestä tietoja diagoosin ja hoitojakson määrittelemisen perusteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta liioittelee, että tälle keskustelupalstalle kirjoittaisivat vain suljetuissa sairaaloissa olevat. Ainakaan kovin lukuisina määrinä. Muutama korkeintaan. Se mitä olen huomannut, niin joukossa on kyllä aika paljon trolleja, eli trollausta. 

Ja jos sieltä jostakin psykiatrisesta hoitopaikasta joku sattuisikin kirjoittamaan omia tuntojaan, ajatuksiaan, tai huoliaan, niin mitä kauheata siinä sitten on? Vai onko alalla työtä tekevillä joku pelko jostakin, että paljastuisi kenties arkaluontoisia, ja sellaisia asioita, joita ei saisi päivänvaloon tulla?

Luetun ymmärtäminen sinulla todella heikkoa? Missään kohtaa aloituksessa ei sanottu noin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta liioittelee, että tälle keskustelupalstalle kirjoittaisivat vain suljetuissa sairaaloissa olevat. Ainakaan kovin lukuisina määrinä. Muutama korkeintaan. Se mitä olen huomannut, niin joukossa on kyllä aika paljon trolleja, eli trollausta. 

Ja jos sieltä jostakin psykiatrisesta hoitopaikasta joku sattuisikin kirjoittamaan omia tuntojaan, ajatuksiaan, tai huoliaan, niin mitä kauheata siinä sitten on? Vai onko alalla työtä tekevillä joku pelko jostakin, että paljastuisi kenties arkaluontoisia, ja sellaisia asioita, joita ei saisi päivänvaloon tulla?

Korjaus alkuun: Siis aloittaja liioittelee...( ei aloittajalta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta liioittelee, että tälle keskustelupalstalle kirjoittaisivat vain suljetuissa sairaaloissa olevat. Ainakaan kovin lukuisina määrinä. Muutama korkeintaan. Se mitä olen huomannut, niin joukossa on kyllä aika paljon trolleja, eli trollausta. 

Ja jos sieltä jostakin psykiatrisesta hoitopaikasta joku sattuisikin kirjoittamaan omia tuntojaan, ajatuksiaan, tai huoliaan, niin mitä kauheata siinä sitten on? Vai onko alalla työtä tekevillä joku pelko jostakin, että paljastuisi kenties arkaluontoisia, ja sellaisia asioita, joita ei saisi päivänvaloon tulla?

Luetun ymmärtäminen sinulla todella heikkoa? Missään kohtaa aloituksessa ei sanottu noin.

Luepa uudestaan vaan itse se aloitus! Kyllä siinä ihan suoraan sanotaan, että nykyisin suljetulla olevat kirjoittelevat tänne. Miten lie oman lukutaitosi laita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni potilas helpottui kun pääsi osastolle. Monet oli pitäneet "selviytyjän" roolia kotona ja töissä, vaikka olivat olleet käytännössä täysin työkyvyttömiä jo pitkään. Sairaalassa heillä oli lupa hajota täysin ja antaa ulkomaailman ja sen murheet olla. Harmi kun nykyään on niin vähän osastopaikkoja tai hoidot ovat liian lyhyitä. Ennen oltiin hyvinkin se pari kolme kuukautta vapaaehtoisenakin. Minulla ei huonoa sanottavaa hoidosta, päinvastoin sain apua ja tukea. 

Eri mieltä kanssasi. Voi sopia joidenkin, mutta ei kaikkien kohdalla. En usko, että kukaan haluaa ihan oikeasti "hajota" missään olosuhteissa, tai paikassa. 

Ja hoidon laatu on psykiatrissa hoitopaikoissa surkeaa, ala-arvoista, ja tehotonta. Ts. hoitomenetelmät eivät ole kehittyneet olennaisesti lainkaan. Lääkkeitä, eli lääkitystä kylläkin annetaan. Mutta useimmat masennuslääkkeet eivät auta, ja tehoa millään tavalla depressioon. Esim. rakentavia ja ongelmien selvittämiseen ja niiden ratkaisemiseen tähtääviä keskusteluja ei juuri ole. Tai niissä tähdätään vain siihen, että kerätään ihmisestä tietoja diagoosin ja hoitojakson määrittelemisen perusteiksi.

Hoidon laatu kyllä vaihtelee hyvin paljon mutta yhteistä tuntuu olevan että potilaille ei jää oikein aikaa. Viime osastojaksoni kieltämättä tuntui keskittyvän diagnoosien tarkistamiseen, osastojaksot on niin lyhyitä että eipä niissä kovin konkreettista hoitoa ehdi antaa, voidaan toki testata valvotuissa olosuhteissa miten esimerkiksi sähköhoito auttaa. Kyllä siellä kaikkea suht absurdia kokeillaan, esimerkiksi emdr, liekkö koko hoidolla mitään sijaa tieteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni potilas helpottui kun pääsi osastolle. Monet oli pitäneet "selviytyjän" roolia kotona ja töissä, vaikka olivat olleet käytännössä täysin työkyvyttömiä jo pitkään. Sairaalassa heillä oli lupa hajota täysin ja antaa ulkomaailman ja sen murheet olla. Harmi kun nykyään on niin vähän osastopaikkoja tai hoidot ovat liian lyhyitä. Ennen oltiin hyvinkin se pari kolme kuukautta vapaaehtoisenakin. Minulla ei huonoa sanottavaa hoidosta, päinvastoin sain apua ja tukea. 

Eri mieltä kanssasi. Voi sopia joidenkin, mutta ei kaikkien kohdalla. En usko, että kukaan haluaa ihan oikeasti "hajota" missään olosuhteissa, tai paikassa. 

Ja hoidon laatu on psykiatrissa hoitopaikoissa surkeaa, ala-arvoista, ja tehotonta. Ts. hoitomenetelmät eivät ole kehittyneet olennaisesti lainkaan. Lääkkeitä, eli lääkitystä kylläkin annetaan. Mutta useimmat masennuslääkkeet eivät auta, ja tehoa millään tavalla depressioon. Esim. rakentavia ja ongelmien selvittämiseen ja niiden ratkaisemiseen tähtääviä keskusteluja ei juuri ole. Tai niissä tähdätään vain siihen, että kerätään ihmisestä tietoja diagoosin ja hoitojakson määrittelemisen perusteiksi.

Yleistät liikaa. Käytännöt vaihtelevat ihan valtavasti jopa sairaalan sisällä eri osastoilla saati sitten eri sairaaloissa. Toisissa paikoissa on sellaista kuin kuvaat, mutta paljon on hyviäkin kokemuksia.

T. Neljässä eri psykiatrisessa sairaalassa (kuudella eri osastolla) sairastanut nykyinen avohoidokki

Onko noissa nuorille samat säännöt? Puhelimen käyttö, katsovatko syömisen, lääkkeet. Meillä ysiluokkalainen oireili pitkään. Nyt hoidoissa. Vanhempia ei paljon päästetä, joka ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Onko noissa nuorille samat säännöt? Puhelimen käyttö, katsovatko syömisen, lääkkeet. Meillä ysiluokkalainen oireili pitkään. Nyt hoidoissa. Vanhempia ei paljon päästetä, joka ihmetyttää.

Ehkä nuorenne ei halua teitä sinne?

Potilaan rajoittamistoimenpiteet on kirjattu mielenterveyslakiin. Ilman pätevää syytä ja ylilääkärin kirjallista määräystä, ei potilaan puhelimen käyttöä voida rajoittaa vastoin hänen tahtoaan. Jos puhelimen käyttö haittaa potilaan hoidon toteutumista tai potilas saa aikaa haittaa esim. jatkuvilla yhteydenotoillaan, voi  hoitava lääkäri esittää ylilääkärille yhteydenpidon rajoittamista, joka hyväksytään tai ei, aina 30 päiväksi kerrallaan.

Puhelin on ihmisoikeus, saatana!!

Vierailija kirjoitti:

Puhelin on ihmisoikeus, saatana!!

Niin on myös oikeus yksityisyyteen kun olet sairaalassa heikoimmillasi.