Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lähihoitajan työn käsittämätön armottomuus

Vierailija
10.09.2021 |

Olen niin uupunut lähihoitajana. Työmäärät ovat jotenkin aivan valtavia. Olen suurimman osan työajasta järkyttävissä asennoissa, kumarassa, kyykyssä, kädet koholla, kädet levällään, nyrkit puristuksissa. Samaan aikaan pitäisi olla pystyä erityiseen pikkutarkkuuteen lääkkeiden annossa, vaikka ympäristössä huudetaan ja kaatuillaan ja tapellaan. En kuule omia ajatuksiani koko työpäivänä, joudun puhumaan koko ajan, hoidettaville, omaisille, työkavereille. Ei minkäänlaista hiljaisuutta tai rauhaa. Kertokaapa, minkälainen ihminen pitäisi olla, että tällaista kestäisi 70-vuotiaaksi?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
10.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä itse ymmärrä kuka jaksaa tehdä sitä vuodeosastotyötä tai kotihoitoa.

Itselle riitti ne koulun harjoittelut.

Oma polku lähihoitajana on ollut se että menin 6kk päiväkotiin töihin lastenhoitajaksi ja sen jälkeen menin suosiolla osastonsihteeriksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla