Tunnetteko viisaita vanhuksia? Millä tavalla heidän viisautensa ilmenee?
Kommentit (21)
Suurimmalla osalla vanhuksia elon ja ajatusten piiri pienenee iän myötä. Lopulta pääosan ajatuksista ja puheista täyttää elintoiminnot ja sairaudet ja menneiden epäkoherentti ääneen muistelu. Särmikkäämmät luonteenpiirteet, jotka keski-ikään mennessä olivat vähän hioutuneet, alkavat uudestaan kärjistyä.
Elämänviisauksia jakavia ja ajan hermolla ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ikäpolvien kanssa olevia vanhuksia on todella vähän. Vanhukset ovat yksinäisiä vaikka toistakymmentä samankaltaista on samassa päiväsalissa.
Vanhuutta idealisoidaan aika paljon.
Tunnen vanhuksia joilla on elämän ajan kerätty valtava yleistietous. Olleet töissä, lukeneet paljon, ovat kiinnostuneita kaikesta.
Täytyy sanoa että en tunne, näitä lienee elokuvissa ja kirjallisuudessa. Omien kokemusteni mukaan ihmisten kyky kasvaa ja kehittyä henkisesti pysähtyy jonnekin 50-ikävuoden korville, sen jälkeen ainoa kehittyminen on ruumiillista rappiota ja ihminen oikeastaan lähtee taantumaan henkisesti.
Tunnen kyllä. Ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Seuraavat uutisia, käyttävät nettiä, lukevat. Haluavat pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, esim. liikkumalla ja syömällä terveellisesti ( ja jättämällä esim. alkoholin vain lasilleen, tai saunajuomaan).
Eivät arvostele meidän nuorempien valintoja vaan kannustavat tekemään niin, kuin itselle parhaaksi on.
Antavat neuvoja tarvittaessa ja mitä itse rakastan, ja siitä aina kyselen, kertovat myös vanhoista ajoista ( mutta eivät ole niihin takertuneet).
En tunne. On nuorempiakin viisaita ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti viisaita myös vanhana. Oman kokemukseni mukaan vanhusten niin kutsuttu viisaus tai yhtäkkinen viisastuminen on lähinnä antautumista vääjäämättömälle. Kuolema tulee, sairaudet pahenee, halusit tai et, ja kaikki on vaan turhaa pyristelyä. Nykyajan vanhukset ovat sitä paitsi suurta ikäluokkaa joille kaikki tuli suhteellisen helpolla. Eivät kokemukseni mukaan ymmärrä, että nykyään ei kaikki silloiset asiat ole enää mahdollisia.
En. Vanhimmat ovat olleet (1800-luvulla syntyneitä) niin tietämättömiä kaikesta.
Nuoremmat vanhukset ovat järjestelmällisesti kuplaantuneet tai dementoituneet.
Toivon, että peiliin katsoessani näen tulevaisuudessa viisaan vanhuksen. Asenne mitä toivoisin vieväni eteenpäin on ymmärtäväisyys itseä ja muita kohtaan.
Oma pappa, sodankäynyt maanmies, ymmärsi kuinka tärkeää on ettei ihmiset kommunikoisi konfliktihakuisesti tai toisiaan vastaan kamppaillen.
Tämä viisaus loistaa mielestäni poissaolollaan yhteiskunnassamme kun katsoo kuinka yhä pienemmiksi ja pienemmiksi ryhmittyvät ihmisjoukot käyvät kilvan toisiaan vastaan yrittäen loukata ja satuttaa mahdollisimman verisesti.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että en tunne, näitä lienee elokuvissa ja kirjallisuudessa. Omien kokemusteni mukaan ihmisten kyky kasvaa ja kehittyä henkisesti pysähtyy jonnekin 50-ikävuoden korville, sen jälkeen ainoa kehittyminen on ruumiillista rappiota ja ihminen oikeastaan lähtee taantumaan henkisesti.
Onpa taas aikamoista! Minä tunnen monta vanhusta, jotka ovat virkeitä, aikaansa seuraavia ja mukavia keskustelukumppaneita.
En tiedä mitä ap tarkoitti aloituksellaan, sillä ikääntyneitä (=vanhuksia) on todella monenlaisia.
Minkälaisia vanhuksia ap tarkoitit? Niitä, jotka ovat jonkun sairauden takia jossain hoivakodissa vai sellaista vanhusta, joka viettää aktiivista elämää omassa kodissaan. Joku voi käydä vielä vaikkapa töissä. Ei näin kovaa yleistystä pitäisi tehdä aloituksissa.
Ja jo pitkä elämänkokemus antaa ihmiselle sellaista perspektiiviä, ettei sitä minkäänlaisella opiskelulla voi saavuttaa.
Hymyilynä. Siinä kohtaa kun nuorempi kävisi väittelemään.
Vanhus tietää jo, ettei kaikkia asioita voi opettaa, ne voi oppia vain tekemällä itse samat virheet.
Viisaat ihmiset ei ole ihan kovin yleisiä, eikä tyhmistä nuorista tule viisaita vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla vanhuksia elon ja ajatusten piiri pienenee iän myötä. Lopulta pääosan ajatuksista ja puheista täyttää elintoiminnot ja sairaudet ja menneiden epäkoherentti ääneen muistelu. Särmikkäämmät luonteenpiirteet, jotka keski-ikään mennessä olivat vähän hioutuneet, alkavat uudestaan kärjistyä.
Elämänviisauksia jakavia ja ajan hermolla ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ikäpolvien kanssa olevia vanhuksia on todella vähän. Vanhukset ovat yksinäisiä vaikka toistakymmentä samankaltaista on samassa päiväsalissa.
Vanhuutta idealisoidaan aika paljon.[/quot
Kaikki vanhukset eivät ole dementoituneita, joten melko rajoittunut käsitys ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne. On nuorempiakin viisaita ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti viisaita myös vanhana. Oman kokemukseni mukaan vanhusten niin kutsuttu viisaus tai yhtäkkinen viisastuminen on lähinnä antautumista vääjäämättömälle. Kuolema tulee, sairaudet pahenee, halusit tai et, ja kaikki on vaan turhaa pyristelyä. Nykyajan vanhukset ovat sitä paitsi suurta ikäluokkaa joille kaikki tuli suhteellisen helpolla. Eivät kokemukseni mukaan ymmärrä, että nykyään ei kaikki silloiset asiat ole enää mahdollisia.
Ahaa, tämä oli taas näitä suuriin ikäluokkiin suuntautuvia vihaketjuja. Älkää ikätoverit lähtekö tähän trolli-ketjuun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hymyilynä. Siinä kohtaa kun nuorempi kävisi väittelemään.
Vanhus tietää jo, ettei kaikkia asioita voi opettaa, ne voi oppia vain tekemällä itse samat virheet.
Hyvin sanottu! Hymyillään me vanhemmat vain, kun nuoret yrittää provosoida.
Tutkimusten mukaan ikääntyminen ei tuo automaattisesti viisautta. Siihen tarvitaan mm. kykyä reflektoida kokemuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Viisaat ihmiset ei ole ihan kovin yleisiä, eikä tyhmistä nuorista tule viisaita vanhana.
Monesta tyhmästä tulee kyllä lopulta viisas. Ei näitä voi ennustaa, miten ihminen kehittyy ja kasvaa elämän mittaan. Toki on ne ihmiset jotka eivät kehity (vaikeat luonnehäiriöt), mutta moni kyllä oppii matkan varrella vaikkapa hellittämään muiden miellyttämisestä ja suorituskeskeisyydestä.
Minulle viisas vanha ihminen on iloinen, jotenkin säteilee sellaista tyyneyttä ja iloa. Eikä se ole feikattua. Hän nauraa aikamme hulluudelle koska samat ilmiöt on nähty jo ennenkin. Toki myös suree ihmisten loputonta sotimisenhalua ja typeryyttä.
Ja kyllä, uteliaisuus. Loppuun asti. Se on viisaiden ihmisten yksi luonteenpiirre. Leikkisyys toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla vanhuksia elon ja ajatusten piiri pienenee iän myötä. Lopulta pääosan ajatuksista ja puheista täyttää elintoiminnot ja sairaudet ja menneiden epäkoherentti ääneen muistelu. Särmikkäämmät luonteenpiirteet, jotka keski-ikään mennessä olivat vähän hioutuneet, alkavat uudestaan kärjistyä.
Elämänviisauksia jakavia ja ajan hermolla ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ikäpolvien kanssa olevia vanhuksia on todella vähän. Vanhukset ovat yksinäisiä vaikka toistakymmentä samankaltaista on samassa päiväsalissa.
Vanhuutta idealisoidaan aika paljon.[/quot
Kaikki vanhukset eivät ole dementoituneita, joten melko rajoittunut käsitys ihmisistä.
Joku vanhuustutkija sanoi että vanhuudessa ne ihmisten erot vasta korostuvat. Elämä ei ole reilu (fysiikka rappeutuu myös sattumanvaraisesti siis vaikka miten terveesti eläisi) mutta toisaalta se palkitsee niitä, jotka jaksavat pysyä virkeinä, myönteisinä ja ymmärtävät aitojen ihmissuhteiden arvon.
Nythän elämme nihilististä aikaa. Ikäryhmienkin välistä sotaa ja kaunaisuutta lietsotaan ja ruokitaan. Toiselta suunnalta rummutetaan kyllä positiivista ajattelua ja hyvä elämä-self helppiä mutta etenkin ylisukupolvinen yhteisöllisyys on kuihtunutta ja ihmiset pelkäävät kohdata toisiaan kasvokkain ilman fasadeja.
Vanhana ei tarvitse enää teeskennellä.
Viisaat vanhukset ovat kuitenkin myös hienotunteisia. Heiltä voi hakea lohtua.
Viisas on aina viisas. Kukaan ei muutu viisaaksi vain sillä, että elää vanhaksi.
Kun he ymmärtävät olla sanomatta mitään, kun he tajuavat olla aivan vaiti.
Minun vanhemmat (75 ja 77). Heillä on elämänkokemuksen myötä erityinen rauha niin elämän kaikkien ilmiöiden kuin kuolemankin kanssa. He ovat ajat sitten hyväksyneet että elämä on sellaista kuin on, eikä sitä vastaan kamppailusta sisäisesti tule muuta kuin itselle turhaa stressiä. He eivät siis pelkää sairauksia tai raihnautta, koronaa, ilmastonmuutosta, mitään. Kaikki menee niin kuin on mennäkseen ja se on hyvä niin.
Eikä ole aina ollut helppo elämä heillä, esim. pikkuveljeni kuoli leukemiaan 12-vuotiaana. On ollut yrityskonkurssi ja jättivelat 1990-luvun laman takia, jonka seurauksena isällä oli pitkä masennuskausi yms. Mutta kaikesta siitä ovat menneet läpi ja tehneet sovun sen kanssa että tällaista tämä maanpäällinen elämä on, joten parempi elää vain nykyhetkessä.