Auttakaa! Yhdessä eri katon alla

Kahden yksinhuoltajan arki oli niin haasteellista yhdistää, että päätimme palata takasin alkutilanteeseen eli molemmat omissa taloissaan. Vietetään aikaa yhdessä, ollaan onnellisia ja valtaosin tyytyväisiä järjestelyyn. Välillä kun esim. on paha mieli niin harmittaa ettei mies ole siinä et vois mennä syliin ja toisinaan yksinään nukkuminen on ankeeta mut kokonaisuutena meillä tää toimii paremmin kuin yhdessä asuminen.

Mulla ja mun miehellä ei toimi perhe elämä millään,muuten meillä menee hyvin ja rakastetaan toisiamme tosi paljon ja kumpikaan ei halua erota. Silti meillä on ollut nyt riitoja aika paljon ja aika pahojakin. Lapset on aika pieniä 1v 2kk ja 1,5kk. Mulla on kädet täynnä työtä ja ei aikaa mennä etes vessaan. Mies auttaa jonkun verren lasten kanssa mutta ei niin paljoo kun tarvisin apua. Vauva on tosi vaativa ja iltasin on aina 2-3 tunnin huutokonserrti mahavaivojen takia. Vanhempi kaipaa huomioo ja syliä ja seuraa koko ajan.

Ollaan mietitty että mies muuttaa pois ja jään tähän lasten kans, mutta ollaan silti yhes. Mua epäilyttää toimiiko sellanen ratkasu ja parantaako se tilannetta. Mies ei hoida vauvaa yhtään ja esikoista joskus syöttää ja kotitöitä eitee paljoa. Ja olen ite tosi poikki ja väsyny tähän joka päiväseen rumpaan ja vihanen miehelle kun se auta. Pelkään et tulee ero kokonaan ja sitä en halua. Ajattelen et mies haluaa alkaa sinkku elämää ja unohtaa lapset ja mut. Pitäiskö yrittää vaan takuta eteen päin ja odottaa et lapset kasvais? Onko täälä muita jotka on tehny tällei ja toimiiko se??

ja muidenkin etuuksien saamiseksi, joten miksi ei periaatteessa toimisi. Itse en vaan tajua noin tyhmää järjestelyä.

etttä miten tilannetta parantaisi ja taakkaasi helpottaisi se, jos mies ei enää edes asuisi saman katon alla?

vauva vaan huutaa ja imee tissiä,eikä nuku muuta kun sylissä jos hetkeks laskee alas heti alkaa huuto jarauhottelu kestää. En oo nukkunu moneen yöhen kun puolen tunnin pätkiä. Esikoinen on onneks hoidos pari päivää. Suutuin miehelle kun lähti ulos lenkille vaikka pyysin et olis pitäny vauvaa hetken et olisin päässy suihkuun,en oo käyny 3 päivää.Soitin äskön ja pyysin takas,kieltäyty tulemasta ja heitin puhelin niin lujaa sohvapöytään et lasi hajos. laitoin tänne kun en saanu tehtyä alotusta

hän vain asetteli sanansa huomatavasti nätimmin kuin minä olisin osannut :)



Oletan että 3 = Ap ?

että kun mies ei edes olisi saman katon alla, niin ei tulisi pettymyksiä sen suhteen, ettei auta?



Pahimmassa väsymyksessä minäkin ihan ääneen ajattelin, että olisi helpompaa, jos meillä olisi kummallakin oma koti (ja eroaisimme). Hoitovuorot saataisiin selkeästi jaettua ja toinen (=minä) saisin rauhassa levätä ja puuhailla omiani. No, onneksi en ollut riittävän energinen muuta kuin puhumaan asiasta.

ja 6 on sama tyyppi

oon nii väsyny tähän ja ukko viis veisaa. Nytkin vauva huutaa maha kipujaan sylissä eikä mikään auta

Itse olin omien lasteni kanssa vastaavassa tilanteessa pienten lasten kans. Mies huiteli missä tykkäsi eikä pistäny kolmannen synnyttyä enää tikkua ristiin kotihommien ja lasten eteen. Ei vaikka olin niin väsyny että aloin pelätä tekeväni vauvalle jotain (lapset oli sillon kaikki alle 3v). Erohan siitä tuli ja hyvä niin.



Nykynen tilanne on tosiaan siinä mielessä erilainen, että olen yhdessä toisen yh:n kanssa. Kokeilimme yhdistää perheet ja asua saman katon alla, mutta muista kuin parisuhteen syistä päädyimme asumaan takaisin erilleen. Eikä muuten kyse ole myöskään sossupummaamisesta tms., tää yksinkertaisesti vain sopii paremmin meille näin.

Tuohan olisi miehelle ihan ideaalitilanne: on perhe mutta ei tarvitse mitään tehdä sen eteen. Kävisi teidän luona kylässä kerran viikossa vissiin ja yöpyisi tarvittaessa sen aikaa kun lapset nukkuu.



Ei hyvänen aika, miettikää nyt itse.

20-vuotias ja mua pelottaa erota siitä kokonaan. Mulla ei oo mitään ammattia,oon kyllä yo. Toimeen tulo olis kokonaan sossun varas ja en sitä haluais. lapsia rakastan kamalasti,mutta väsymyksen takia annoin esikoisen hoitoon kun ärähdin sille

Mä en vaan voisi elää noin.

Meillä 6v. ja 4v. lapset ja kolmas tulossa. :)

Päivääkääne n tyyliin pärjäisi ilman rakasta miestäni, hän on niin paljon mulle ja lapsille, lapset ei tajuais ollenkaan, että missä isä.

Hän on tosi paljon lasten kanssa, mutta kotityöt teen mielellään itse, koska haluan että AINA ON SIISTIÄ JA RAIAKSTA ja teen itse paremmin ja nopeemmin. :)

sais sellasen miehen joka välittäis

kertokaa ihmees

sori kun ei oo välimerkkejä kun vauva on sylis ja yks käsi käytös

mutta en usko erilleen muuttamisen mitenkään auttavan parisuhdettanne, jos siis vielä yhdessä ajattelitte olla.



Jos mies ei auta sinua nyt, niin miten tilanne muuttuisi jos olisitte parisuhteessa eri osoitteissa? En usko että mitenkään.



Vaikka ero sinua pelottaakin, niin se lienee ainoa tapa saada mies oikeasti ottamaan vastuuta lapsista. Eron jälkeen sinulla olisi myös vapaa-aikaa, jolloin miehen olisi pakko hoitaa lapsia tapaamissopimuksenne nojalla.



Yritä saada apua jostain. Vaadi miestä vaikka hommaammaan kerran viikossa kodinhoitaja päiväksi, jollei hän itse halua osallistua lastenhoitoon.



Jos haluat tietoa erosta, lasten elatuksesta jne. käy sivuilla http://www.yyl.fi/

niin voisi olla järkevää tarkistuttaa asia lastenlääkärillä. Ihan edes poissulkeakseen allergiat tms. Nimittäin väsymys on IHAN HIRVEÄÄ eikä siinä jaksa kohta enää paitsi miestä niin lapsiakaan.

Ja voin sanoa, että ei toimi. Me olemme eron partaalla jatkuvasti. olen yksinkertaisesti niin väsynyt kahen lapsen kanssa yksin olemiseen, että en jaksa antaa huomiota tarpeeksi kenellekään. ja mieheni ei taas jaksa ravata eestaas meidän asuntoja tarpeeksi, eikä saa tarpeeksi seksiä väsymykseni takia. voitais me mennä lasten kanssa ihan hyvin hänenkin kämpilleen, mutta se on niin pieni ja ahdas ja sotkuinen, että se ei olisi mukavaa kenellekään. meillä on siis kaksi lasta. Toinen 1 ja toinen 3 v. Nuorempi on todella hankala tapaus ollut syntymästään asti. Oli minulla todella vakava masennuskin tuossa, mutta olen saanut sen nyt lääkkeillä kuriin( luojan kiitos). Tällä hetkellä mietin vain päivittäin, että miten saisin suhteemme päätettyä niin, että mieheni ei särkisi sydäntään ja pystyisimme olla ystäviä.... :(

miettiä pääni puhki että mikä tähän oikeesti auttais,haluisin niin kamalasti että tää toimis ja kaikki olis ok. oon antanu miehelle vastuuta ja en puutu joka rääkäsyyn,neuvon vasta kun kysytään etten oo liian tuppautuva ja yritän kehua kaikesta vaikka ei niin hyvis meniskään. ja tiedän että mies on todella ihana ja rakastaa perhettään tosi paljon ja lapsia yli kaiken mutta miten hitossa saan sen tajuun että on miehen asia hoitaa myös kotia ja lapsia eikä kaada äitille kaikkee.

haluisin että lapsilla olis isä joka välittäis niistä kun mulla on itelläni sellanen isä joka välittää ,mutta tiedän ettei se mua pienenä hoitanut paljoa mutta yritti kuitenkin parhaansa.

Kiitos 18 vastauksesta

17 vastaukseksi että juuri tänään oli neuvola lääkäri ja se sano että on vaan herkkä mahanen ja läheisyyden kipeä

ihanaa että on etes tällänen plasta jolla saa purkaa tuntojaan ja ajatuksiiaan kun oon niin nuori ettei kellään kaverilla ole lapsia ja eikä perhettä ettei ne ymmärrä

Soitin äitilleni että pääsiskö tuleen parikstuntia tuutittaan vauvaa et saisin levätä et jaksaa yön,pääsee vasta 8 töistä mutta kai kestän siihen asti

tseppiä jokaiselle äitille! lapset on rasittavi mutta silti maailman ihanempia,sain tänääkin nähdä suloisimman hymyn

Sano että olet menossa nukkumaan kun on tulossa, tai sano että tarviitkin just lastenhoitoapua kun olet menossa johonkin. Tuollainen "mies" varmasti jättää tulematta.



En voi kun taas kysyä, mistä ihmeestä te tuollaisia miehen irvikuvia oikein löydätte??