Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen nainen, miksi välisi ovat huonot äitisi kanssa?
03.09.2021 |
Tunnen syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä vanhenevaan äitiini. Käytännössä kaikilla ystävilläni on hyvät välit vanhempiinsa ja mietin syitä sille, ettei koko ihminen oikestaan kiinnosta minua lainkaan. Toisaalta tunnen itseni huonoksi lapseksi, toisaalta taas koen tulleeni tarpeineni ja toiveineni vähätellyksi koko lapsuuteni sekä nuoruuteni.
Onko kohtuutonta kantaa kaunaa menneestä vielä nelikymppisenä? Jos on, miten minun pitäisi yrittää lähestyä äitiäni? Meillä on ihan täysin erilaiset luonteet. Äitini on varovainen myötäilijä kaikessa ja itse taas olen oman tieni kulkija, jolle naapurin tai kumminkaiman miellyttämien ei ole ykkösprioriteetti.
Kommentit (6)
Jos se on ollut kusipää sua kohtaan koko elämänsä, niin ei sulla ole mitään velvollisuutta olla sen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas oletat että kaikki on naisia ja kaikilla on äiti.
Jos Sijaltainen nousisi.
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Taas oletat että kaikki on naisia ja kaikilla on äiti.
Saavat miehetkin vastata. Ja jos olen rehellinen, en ole koskaan pitänyt biologista äitiäni sellaisena äitinä, jollaiseksi turvallinen vanhempi yleensä mielletään.
Pahoittelut, jos kysymykseni oli stereotypioihin pohjaava.
ap
Kysyit onko kohtuutonta kantaa kaunaa vielä nelikymppisenä. Vastaan niin että kaunan kantaminen ei kannata koskaan, vaan fiksuinta on käsitellä asiat vaikka ammattilaisen kanssa ellei omin toimin kykene - ja siirtyä sitten eteenpäin. Kaunan kantaminen kuluttaa energiaa ja katkeroittaa.
Mitä tulee väleihinne, mikä pakko sitä on olla tekemisissä jos äitisi on kohdellut sinua väärin? Jos kyse on henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, sinulla ei etenkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Voihan olla kyse tietysti jostain muustakin, lievemmästä asiasta, ja siinä tapauksessa reilua ehkä olisi että kertoisit äidillesi mikä mättää ja antaisit hänelle edes mahdollisuuden muuttaa käytöstään ja vähintäänkin olisi inhimillistä kertoa syy mikset halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyit onko kohtuutonta kantaa kaunaa vielä nelikymppisenä. Vastaan niin että kaunan kantaminen ei kannata koskaan, vaan fiksuinta on käsitellä asiat vaikka ammattilaisen kanssa ellei omin toimin kykene - ja siirtyä sitten eteenpäin. Kaunan kantaminen kuluttaa energiaa ja katkeroittaa.
Mitä tulee väleihinne, mikä pakko sitä on olla tekemisissä jos äitisi on kohdellut sinua väärin? Jos kyse on henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, sinulla ei etenkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Voihan olla kyse tietysti jostain muustakin, lievemmästä asiasta, ja siinä tapauksessa reilua ehkä olisi että kertoisit äidillesi mikä mättää ja antaisit hänelle edes mahdollisuuden muuttaa käytöstään ja vähintäänkin olisi inhimillistä kertoa syy mikset halua olla tekemisissä.
Olen toivonut äidiltäni anteeksipyyntöä kohta 20 vuotta. Sitä ei ole tullut koska äitini on mielestään toiminut oikein. Olen toisin sanoen hyvin suoraan kertonut, miksi en koe läheisyyttä äitini kanssa. Mitään vastareaktiota ei ole tullut. Äitini ei ymmärrä asiaa edelleenkään ja ihmettelee, miksen halua läheisempiä välejä. En tunne äitiäni kohtaan mitään ja tätä on minun vaikeaa sanoa suoraan.
ap
Kännissä haukkui ja haukkuu yhä, jos mahdollistan sen. Ei oo paljon jouluja vietetty yhdessä. Tai muutakaan.