Mitä pikkuvauvan kanssa tehdään silloin kun se ei syö tai nuku?

Älä vaan tee sitä virhettä, että koko ajan höpöttelet vieressä. Istu rauhassa sohvalla katsomassa telkkaria tai tee keittiössä ruokaa. Vauvaa ei todellakaan tarvitse eikä pidä koko ajan viihdyttää. Kiität myöhemmin.

Itse laulan ja leikin jossain välissä muutaman laululeikin tuon vajaa 2 kk vanhan lapsen kanssa. Fröbelin palikat on kova juttu (pää-olkapää-peppu- ja pumppu-laulut). Välillä pötkötellään yhdessä leikkimatolla mahallaan ja välillä on siinä itsekseen selällään heikuttelemassa raajojaan. Siinä matossa on peili ja sille ja pupulelulle juttelee välillä pitkäänkin. Ja sitten ollaan ihan vain sylikkäin, käydään kylvyssä jne.

Itse sitä mieltä, että rakastaa ei voi liikaa. Yksikään tilanne ei ole "kostautunut", kun hellin ja hoivasin vauvaa. Pidin sylissä, juttelin, lauloin. Voiko rakkaampaa tunnetta olla, kuin äitiys. Rakasta ihmeessä, pidä sylissä. Se palkitsee sinut. Lapsesi luottaa sinuun sitä kautta, annat hänelle turvaa❤️

Vierailija kirjoitti:

Itse sitä mieltä, että rakastaa ei voi liikaa. Yksikään tilanne ei ole "kostautunut", kun hellin ja hoivasin vauvaa. Pidin sylissä, juttelin, lauloin. Voiko rakkaampaa tunnetta olla, kuin äitiys. Rakasta ihmeessä, pidä sylissä. Se palkitsee sinut. Lapsesi luottaa sinuun sitä kautta, annat hänelle turvaa❤️

Miten jaoit aikaa kotitöiden ja muiden lasten kesken ? 

Toivottavasti vauva ei ole sinun omasi, jos kysyt tuollaista. Pienen vauvan äidillä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, että ei todellakaan höpöttele kaiken aikaa hereillä olevalle vauvalle.

Entä sitten, kun olisi sen vauvan lisäksi muutama isompi sisarus?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti vauva ei ole sinun omasi, jos kysyt tuollaista. Pienen vauvan äidillä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, että ei todellakaan höpöttele kaiken aikaa hereillä olevalle vauvalle.

Entä sitten, kun olisi sen vauvan lisäksi muutama isompi sisarus?

Typerä kysymys. Ap on fiksu ja hänellä on vain yksi lapsi.

Loistava kysymys. Tuo kysymys vastauksineen pitäisi olla ysiluokkalaisten terveystiedon kirjassa.

Meillä vauva oli välillä leikkimatolla. Ensin vain katseli lelukaaren leluja, sitten oppi niitä heiluttelemaan. Joskus pötkötti keittiön lattialla tai turvakaukalossa kun tein ruokaa. Sitten välillä lauloin tai luin vauvalle, katseltiin ulos ikkunasta ym.

opettele kuuntelemaan vauvasi äänestä ja eleistä, kehonkielestä milloin hän kaipaa seuraa ja milloin olla möllöttää tyytyväisenä itsekseen. Kun vauvasi sitten alkaa kaipailla seuraa, mene seuraksi tai puhele tai juttele vauvalle (vaikka jos olisit keittiössä ja vauva lattialla hiukan kauempana, voit ihan vaikka vain sanoa, että ei hätää, äiti on tässä, odota vähän aikaa, niin äiti tulee kohta). näin vauva oppii kuin itsekseen myös odottamaan hiukan aikaa. Aina ei voi odottaa, senkin opit kuulemaan äänestä, silloin vauvan voi ottaa vaikka syliin ja rauhoitella. Tärkeintä on se, että sinä itse opettelet vauvasi elekielen ja äänensävt, niin tiedät tarkkaan milloin vauva voi olla yksin ja milloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti vauva ei ole sinun omasi, jos kysyt tuollaista. Pienen vauvan äidillä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, että ei todellakaan höpöttele kaiken aikaa hereillä olevalle vauvalle.

Entä sitten, kun olisi sen vauvan lisäksi muutama isompi sisarus?

Mitä ihmeen muuta tekemistä? Eipä tässä paljon muuta ole kuin lapsesta huolehtimista. Kyllä se aika, kun lapsi on hereillä menee pitkälti lapsen kanssa seurusteluun.

Lelujaan meillä katseli ja näpersi, minä juttelin ja yritin olla kontaktissa, mutta en jaksamistani enempää. En muista että olisi edes ollut aikaa kauhesti miettiä tuollaista :P

Juttelen sille, hieron, loruttelen, köllöttelen vieressä, katselemme ikkunasta. Kaikenlaista päivästä riippuen.

Jos oli lattialla matollansa ja viihtyi, touhusi omiani eli yleensä jotain kotitöitä. Kun loppui viihtyminen, menin seuraksi höpöttelemään tai nostin rintareppuun, siinä hän sitten kulki mukana mitä sitten teinkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse sitä mieltä, että rakastaa ei voi liikaa. Yksikään tilanne ei ole "kostautunut", kun hellin ja hoivasin vauvaa. Pidin sylissä, juttelin, lauloin. Voiko rakkaampaa tunnetta olla, kuin äitiys. Rakasta ihmeessä, pidä sylissä. Se palkitsee sinut. Lapsesi luottaa sinuun sitä kautta, annat hänelle turvaa❤️

Ei voi liikaa rakastaa. Rakastaminen ei edellytä jatkuvaa höpöttelyä ja sylittelyä. 

Joten totta kai saa pidellä sylissä ja laulella, mutta ei tarvitse. Vauva saa välillä tutkia jalkojaan ja katsellä ympäriinsä. Jos on välillä vähän tylsää, ehtii paremmin havainnoida ja sitten isompana vaikkapa pyrkiä liikkeelle ja opetella kontaktin saamista muihin perheenjäseniin.

Eli siitä on kehitykselle jopa hyötyä, että välillä vauva saa makoilla lattialla tai sitterissä katselemassa perheen muuta elämää.

Ja kas, on sillä äidin jaksamisellakin arvonsa, että äiti välillä saa syödä ja käydä suihkussa jne. Osa vauvoista ei nuku kauhean paljon, joten voi olla pakkokin ottaa vauva vaikka kylppärin lattialle istuskelemaan tai köllimään ilman, että äiti pitelee sylissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti vauva ei ole sinun omasi, jos kysyt tuollaista. Pienen vauvan äidillä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, että ei todellakaan höpöttele kaiken aikaa hereillä olevalle vauvalle.

Entä sitten, kun olisi sen vauvan lisäksi muutama isompi sisarus?

Mitä ihmeen muuta tekemistä? Eipä tässä paljon muuta ole kuin lapsesta huolehtimista. Kyllä se aika, kun lapsi on hereillä menee pitkälti lapsen kanssa seurusteluun.

No esimerkiksi niiden vanhempien sisarusten hoito, Luitko kommenttia, johon reagoit?

Ohis

Paljon juttelen ja laulan mutta joskus vain maataan sylikkäin. Välillä lapsi (2 kk) viettää aikaa yksin kehdossa tai leikkimatolla. Siellä se sitten juttelee yksikseen tai vispaa jaloillaan. Ei siis koko aikaa tarvitse viihdyttää, etenkään, jos lapsi viihtyy yksin. Ainakin oma lapsi ilmoittaa selkeästi, jos haluaa seuraa.