Lue keskustelun säännöt.
Taiteesta kiinnostuneet: miten suhtaudutte epärealistisiin mittasuhteisiin
01.09.2021 |
Olen nähnyt esim. anatomisia "virheitä" ihmisis, mutta se ei ole tehnyt teoksesta suoraan huonoa mielestäni.
Kommentit (13)
Jos sen osaa tehdä oikein niin näyttää hyvältä. Mutta ensin pitää opetella piirtämään ihminen oikeissa mittasuhteissa ennen kuin niillä voi alkaa leikittelemään. Liikaa näkee niitä, jotka ovat suoraan lähteneet leikittelemään ja ihmiset näyttävät alieneilta esim. liian pitkine käsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on naivismista, niin siitä en yleensä tykkää. Mutta vaikka Picasso ei ollut niin turhantarkka mittasuhteitten kanssa, pari silmää nenän samalla puolella oli ihan ok.
Tapauskohtaista, mutta onhan liioittelu käytetty tehokeino taiteessa, myös muussa kuin kuva-.
Taide olisi äärimmäisen tylsää mikäli siinä esiintyisi vain todellisia asioita oikeissa mittasuhteissaan.
Riippuu siitä, onko mittasuhteet vinksallaan tarkoituksella vai näyttääkö siltä, että on vahinko/moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taide olisi äärimmäisen tylsää mikäli siinä esiintyisi vain todellisia asioita oikeissa mittasuhteissaan.
Silloin se olisikin...tadaa - kopiointia. Valokuvakamera, tai oikeastaan matemaattisesti määritelty avaruuden pistejoukko olisi tällöin ”paras” media ilmaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä koskaan innostunu esim scifistä. Kyllä siinä täytyy olla tunnistettavia piirteitä joita lähtee rikkomaan jollakin luonteisella tavalla mikä se voi olla ja täytyykin olla liiioilteltua.
Vierailija kirjoitti:
En mä koskaan innostunu esim scifistä. Kyllä siinä täytyy olla tunnistettavia piirteitä joita lähtee rikkomaan jollakin luonteisella tavalla mikä se voi olla ja täytyykin olla liiioilteltua.
Mulla oli viime yönä silleen että kun aivot toimi luovassa tilassa (ei tarvinnut patistaa) niin sain about puolentoista tunnin leffamaisen tarinan kehitelltyä päässäni joka olis sii komediallinen täysin vastuuttomasta ja hyvin alatyyliin käyttäytyvästä mielikuvituksen keksimästä henkilökuvailmasta täyttä komedian ilotulitusta päässsä ja henkilöstä loppua kohden tuli myös rakastettava sympaattisesssa mielessä henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä koskaan innostunu esim scifistä. Kyllä siinä täytyy olla tunnistettavia piirteitä joita lähtee rikkomaan jollakin luonteisella tavalla mikä se voi olla ja täytyykin olla liiioilteltua.
Mulla oli viime yönä silleen että kun aivot toimi luovassa tilassa (ei tarvinnut patistaa) niin sain about puolentoista tunnin leffamaisen tarinan kehitelltyä päässäni joka olis sii komediallinen täysin vastuuttomasta ja hyvin alatyyliin käyttäytyvästä mielikuvituksen keksimästä henkilökuvailmasta täyttä komedian ilotulitusta päässsä ja henkilöstä loppua kohden tuli myös rakastettava sympaattisesssa mielessä henkilö.
Sympaattisuus muodostui keksimääni mielikuvitusshahmoon varmaan osaltaan säälistä ja myös komediallisesta dragikoomisuuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä koskaan innostunu esim scifistä. Kyllä siinä täytyy olla tunnistettavia piirteitä joita lähtee rikkomaan jollakin luonteisella tavalla mikä se voi olla ja täytyykin olla liiioilteltua.
Mulla oli viime yönä silleen että kun aivot toimi luovassa tilassa (ei tarvinnut patistaa) niin sain about puolentoista tunnin leffamaisen tarinan kehitelltyä päässäni joka olis sii komediallinen täysin vastuuttomasta ja hyvin alatyyliin käyttäytyvästä mielikuvituksen keksimästä henkilökuvailmasta täyttä komedian ilotulitusta päässsä ja henkilöstä loppua kohden tuli myös rakastettava sympaattisesssa mielessä henkilö.
Sympaattisuus muodostui keksimääni mielikuvitusshahmoon varmaan osaltaan säälistä ja myös komediallisesta dragikoomisuuudesta.
Se on justiin kun löytää jonkun tuollaisen ilmiselvän tavallaan luonteeen niin se alkaa päänsisässä kirjoittamaan tavallaaan itse itseään ja niitä sattumuksia ja kommelluksia mitä hänen eteensä tuleee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin kirjoittaa että suhtaudun sallivasti, mutta sitten tuli kyllä mieleen että kärkkäästi tuomitsen mielessäni harrastelijoiden teokset jos niissä mittasuhteet vinksottaa. Sen kyllä näkee työstä onko se tehty tarkoituksella vai osaamisen puutteestako jotkin asiat johtuu.
Jos mittasuhteet ovat epärealistiset mutta työnlaatu muuten priimaa ja siitä näkee että tekijällä olisi kykyä vaikka mihin niin hyvin salliva olen sitten.
Jos työ on muutenkin luokaton niin en jaksa sitä katsella ja en tykkää.
Hyväksyvästi, ovat toissijaisia, ja joskus epärealismi on tarpeen vaikutelman saavuttamiseen.