Milloin etävanhemman tapaamisia tuetaan liikaa lapsen kustannuksella?

Olen asunut aina kahdestaan tokaluokkalaisen lapseni kanssa. Hän on tavannut muualla asuvaa isäänsä tapaamissopimuksen mukaan laajasti joka toinen viikonloppu. Asiat menivät todella hankaliksi uuden aviovaimon puuttuessa peliin. Nyt isä ei suostu tapaamaan käräjäoikeudesta hakemansa tapaamissopimuksen mukaisesti tytärtään lainkaan, vaan sanelee minulle tapaamisten ehdot.

Olen joustanut vuosia ja tehnyt etäisälle kuuluvia tehtäviä, lähinnä kuljettamisia. Nyt tarjosin jälleen tapaamissopimuksen ulkopuolista tapaamismahdollisuutta siten että minä kuljetan, mutta isä väläytti korona-korttia ja etukäteen ilmoitti, että lapsen tulee sitten olla täysin terve jos heille tulee. Jo aiemmin lapsi on käännytetty vaimon tekemän pikadiagnoosin perusteella kynnykseltä takaisin koronan verukkeella. Siis terve koulussa ja harrastuksissa normaalisti käyneen lapsen. Pisteenä iin päälle isä sanoi että voi kyllä ottaa lapsen tulevalla syyslomalla sopimuksen mukaisesti, mutta mieluiten vaihtaisi loman tulevaan talvilomaviikkoon.

Isä on jättänyt nyt reilun kuukauden ajan aiemmin säännölliset tapaamisensa käyttämättä ja vaikuttaa erittäin vastentahtoiselta lapsen ottamiseen, vaikka hänen puolestaan toimin vaaditusti kuljettajana. Menenkö liian pitkälle kun yritän tukea tapaamisissa? Minkälainen vanhempi kohtelee (uuden puolisonsa määräyksestä) lastaan tällä tavalla? Mitä järkeä viedä lapsi isälleen jos hänet käännytetään ovelta takaisin ja tuotetaan entistä pahempi pettymys? Mitä järkeä jättää syyslomasuunnitelmat tekemättä siltä varalta että isä armosta ottaa lapsensa vastaan?