Lue keskustelun säännöt.
Lapsen muutto omaan kotiin
31.08.2021 |
Jotenkin on nyt tullut ajateltua että alle kahden vuoden päästä oma lapsi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ei jää asumaan tänne koska on huonot opiskelupaikat jne vaan muuttaa pk-seudulle. Miten päästä yli tästä haikeuden tunteesta?
Kommentit (3)
Tänään täälläkin lapsi pakkasi ja muutti. Olen vain hyvilläni hänen puolestaan. Muistan sen tunteen, kun koko elämä oli edessä ja vapauden sekä mahdollisuuksien huimaava tunne humisi päässä. Kaikkea hyvää toivon rakkaalle lapselle! Lapset on lainaa vain ja antoisaa on ollutkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...