Onko sillä mielestänne merkitystä, ovatko lasten kummit sukulaisia vai ystäviä?

Kannattaa valita tunnollinen nainen kummiksi.

No meillä kaksi lasta ja molemmilla neljä kummia. Niin nuo sukulaiset on enemmän muistaneet ja olleet tekemisissä.

Meillä oli yhden lapsen kummeina ystäväpariskunta. He erosivat ja kuolivatkin molemmat alle 50-vuotiaina. Varsinaista kummisuhdetta ei oikeastaan ehtinyt olla. Olisi pitänyt valita kummi sukulaisista.

Tottakai se riippuu yksilöstä ja ihmissuhteiden kemioista.

Mutta toisaalta. Nyt kun vanhempana katson taaksepäin, niin sukulaiset vaan tahtoo olla pysyvämpiä. Ainoa kummi, jonka kanssa olen viisikymppisenä tekemisissä on tätini. Muita en tunne.

Sama aikuisilla lapsillani. Esikoinen on kummienonsa kanssa tekemissä ja toinen lapsista minun serkkuni kanssa. Tämä serkkuni on hänen kumminsa siis. Kaikki muut on vuosien varrella hävinneet pois.

Ainakaan aikuisena ei tahdo olla enää yhteyttä vanhempien kavereihin, mutta sukulaiset pysyvät.

En ole sukulaisten kanssa mitenkään niin paljon tekemisissä ja asuvatkin kaukana että kummit tuli valittua kaveripiiristä ja hyvät tulivatkin.

Lahjusautimaatio loppuu 15 ikään mennessä. Ja zamalla se kummiuskin tavallaan koska on varalla jos vanhempi menehtyisi. En jaksa lahjia ainakaan enää kiittämättömiä sukulaiskummituskakaroita. Kaverikummilapset fiksumpia. Niille jätän omaisuutenikin... tod näk. Näpeille omahyväisiä kakaroita.

Ei kummeilla ole nykypäivänä enää merkitystä.

Itselläni toinen kummi on vanhemman nuoruudenystävä, toinen sukulainen. Minulle selvisivät vasta koulutehtävää varten kysyessäni. Kumpikaan ei ole mitenkään muistanut, sukulaisen toki tunnen sentään, mutta en kummina mitenkään.

Ystäviä olemme aina valinneet. Ihan vain sillä perusteella, että sukulaiset kuuluvat lasten elämään joka tapauksessa, sukulaisina. Ainakin toistaiseksi ovat olleet oikein hyviä valintoja.

Meille kummius on aika merkityksetön juttu. Valittiin siis lapsen kummeiksi läheiset sukulaiset, jotka joka tapauksessa olisi lapsen elämässä mukana.

Näin on hyvä.

Eikös sillä pitäisi olla ainoastaan väliä osaavatko he tarjota kristillistä kasvatusta lapselle. Sitä varten se kummi on. Älkää liittäkö lapsia uskontokunnan jäseneksi jos ette usko.

Esikoisellani kummina oli kaverini, kuopuksella sukulainen. Esikoisen kummia ei ole näkynyt sitten lapsen 5.v synttärien, mutta sukulaiskummi vielä lapsen aikuistuttuakin on kuvioissa mukana.

Nämä on yksilökohtaisia, mutta jos ja kun omat lapset saa lapsia, niin suosittelisin itse sukulaista kummiksi. Mutta onhan ihmisillä tietty sukulaisiakin, jotka ei enää pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kummeilla ole nykypäivänä enää merkitystä.

Itse olen kokenut, että omassa lähipiirissä asia on muuttunut nimenomaan toiseen suuntaan. Omassa lapsuudessa kummeja näki vain synttäreilläni, jolloin kävivät kahvilla ja antoivat lahjan. En ollut muuten tekemisissä (toiset kummit vanhempieni ystäviä ja toiset äitini sisarus puolisoineen). Kummit olivat siis ihan samalla viivalla muiden sukulaisten kanssa.

Nyt kun olen itse kummi, ja omilla lapsillani on kummeja, teemme asiat hyvin eri tavalla. Kummit ovat enemmän läsnä, kummin kanssa tehdään asioita, kummi on kiinnostunut lapsen asioista ja kuulumisista, lähetellään kortteja, tavataan useammin kuin muita sukulaisia, mökkeillään yhdessä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kummeilla ole nykypäivänä enää merkitystä.

Itse olen kokenut, että omassa lähipiirissä asia on muuttunut nimenomaan toiseen suuntaan. Omassa lapsuudessa kummeja näki vain synttäreilläni, jolloin kävivät kahvilla ja antoivat lahjan. En ollut muuten tekemisissä (toiset kummit vanhempieni ystäviä ja toiset äitini sisarus puolisoineen). Kummit olivat siis ihan samalla viivalla muiden sukulaisten kanssa.

Nyt kun olen itse kummi, ja omilla lapsillani on kummeja, teemme asiat hyvin eri tavalla. Kummit ovat enemmän läsnä, kummin kanssa tehdään asioita, kummi on kiinnostunut lapsen asioista ja kuulumisista, lähetellään kortteja, tavataan useammin kuin muita sukulaisia, mökkeillään yhdessä tms.

Ja omalla lapsellani on sekä kaverini, miehen kaveri että miehen sisko kummeina. Kaikki yhtä läheisiä 15 vuoden jälkeenkin.

Ennen kuin suostuu kummiksi, kannattaa tiedustella vanhemmilta eli äidiltä millaista kummia he kaipaavat. Voi olla yllätys 😌

Kummius on merkityksetöntä. 

Helpommin pitkäaikainen kaveri lopettaa kaverisuhteen ja kaiken yhteydenpidon kuin joku sukulainen. Näin ainakin oman poikani kummien kanssa kävi. Pitkäaikainen kaveri (noi 20 vuotta kaverina) otettiin kummiksi pojalle ja neiti halusi olla kummi kun kysyttiin, mutta ennen kuin poika täytti 15 oli tämä neiti päättänyt olla ottamatta mitään yhteyttä. Mitään riitoja tms. meillä ei ollut. Kunhan vaan näin päätti. Ei vastaa edes yhteydenotto yrityksiin ja onnen toivotuksiin, joita edelleen lähetän viesitise. Lukee kyllä, muttei edes kiitosta tule.

Sukulaiset saa yleensä mutkan kautta vastaamaan jollei suoraan vastaa.

Nyt jos olisin saman päätöksen edessä en ottaisi kaveria kummiksi. Ehkä jättäisin kasteen väliin ja tekisin vain nimi ilmoituksen maistraattiin, niin säästyisi moni monelta mielipahalta.