Lue keskustelun säännöt.
Muita ekaluokkalaisten vanhempia paikalla?
26.08.2021 |
Onko teilläkin kouluvuosi alkanut näin? Meidän 7v on hirveän fiksu, ystävällinen, empaattinen ja tunnollinen, sosiaalinen ja kaikesta kiinnostunut. Mutta siinä ehkä viikko ennen kuin koulu alkoi, alkoi yhtäkkiä käytös muuttua. Joka päivä on tappelua ja väittelyä joka asiasta. Alkaa helposti myös itkeä jos asiat eivät mene niinkuin itse haluaisi. Sanoo, että pilaan kaiken (lyön rajat käyttäytymiselle). Mitään ei usko tai tottele, kertoo jatkuvasti valkoisia valheita, joista usein jää kylläkin kiinni.
Koulussa menee kuulemma hyvin ja siellä on aina kivaa, luokkakaverit on vanhoja tuttuja ja on saanut myös uusia kavereita. Opettajakin vahvisti, että lapsen koulu on lähtenyt hyvin käyntiin. Saatan pikkusisaruksen kanssa kouluun silloin kun haluaa ja haen joskus pois, joskus kävelee itse kotiin.
Elämämme on perusturvallista ja pysynyt samana koulun alkua lukuunottamatta. Molemmat vanhemmat yritämme joka päivä parhaamme ja lapset on muutenkin olleet aina etusijalla. Nyt ollaankin ihan sormi suussa, tuntuu kuin olisi ihan eri lapsi.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä siihen, miten saadaan oma rakas lapsi taas omaksi itsekseen?
Kommentit (7)
Opettaja on oppilailleen tunnemalli ja peili. Oppilaat seuraavat, miten koulun aikuiset ilmaisevat, sanoittavat ja käsittelevät tunteita. Tunteilla on taipumus tarttua. Siksi opettajien tulee olla tietoisia rakentamastaan tunneilmastosta. Levittääkö opettaja ympärilleen pääsääntöisesti huolta, pettymystä tai sarkasmia? Vai välittämistä, iloa ja tsemppihenkeä? Lähtökohtana tunnekasvatukselle ovatkin opettajan omat tunnetaidot kuten kyky hyväksyä omat tunteensa sekä säädellä ja ilmaista niitä rakentavasti.
Koulun aikuisella on myös tuhannen taalan paikka vahvistaa oppilaiden tunnetaitoja erilaisissa koulun arjen tilanteissa. Koulu on erinomainen paikka harjoitella empatiaa ja yhteisen ilon jakamista! Toisaalta se tarjoaa myös mahdollisuuksia ikävien tunteiden sietämisen harjoittelulle. Pahaa mieltä kuten harmistumista, pettymystä tai surua ei kannata vähätellä tai kieltää. Sen sijaan lapsi ja nuori kaipaa lohduttamista, mukana suremista ja myötäelämistä; sen ilmaisemista, että ikävätkin tunteet menevät ohi eikä niiden tunteminen muuta hänen arvoaan muiden ihmisten silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poika lähti kanssa nyt ekaluokalle. Meillä on mysö tuttu koulu ja samat kaverit kuin eskarissa, mutta poika ei halua kertoa mitään päivästään, sanoo vain "En muista". Sitten "tikulla kaivamalla" kertoilee, mutta vastentahtoisesti. Hyvin kuitenkin menee koulussa ja mieluusti lähtee sinne. Luulen että tässä on tässä on takana iso hyppäys vastuussa ja omatoimisuudessa, kun koulussa vaaditaan enemmän kuin kotona ja meillä on huomattu välillä että lapsi haluaisi "olla taas vauva", eli paapomista ja hyvänä pitoa.
Luulen että teillä lapsi haluaa itsenäistyä ja kipuilee rajojen kanssa. Meillä on hieman samaa, eli nyt joutuu olemaan tiukempi kuin aiemmin joissakin asioissa, kun oma tahto on kasvanut vahvemmaksi. Koulussa joutuu olemaan omatoimisempi ja vastuullisempi kuin eskarissa tai kotona. Hän tuntee itsensä nyt isoksi "pojaksi/tytöksi" ja haluaa myös enemmän vapautta. Oletteko kokeilleet neuvotella vai onko teillä ihan kaikki "lukkoon lyöty"? Kokeilkaa vaikka löysätä joitakin rajoja tyyliin "Vapaus tuo vastuuta" ja kerrotte selvästi että nyt kun olet iso "tyttö/poika", niin voit tehdä "XXX" (jota ennen ei voinut/saanut), kunhan huolehdit että myös YYY tulee hoidettua.
Esimerkiksi meillä lapsi kun tulee koulusta, tekee ensin läksyt ja sitten voi mennä ulos/leikkimään kunnes ruoka on valmis. Ruoan jälkeen saa mennä pihalle/kavereiden luokse mutta kotona pitää olla viimeistään klo 19. Toistaiseksi on toiminut hyvin ja jos ei toimi, sitten vedetään rajoja tiukemmalle. Teen kuitenkin hänelle selväksi, että luotamme häneen ja uskomme hänen pystyvän toimimaan vapauksien tuomalla vastuulla.
Tämä nyt on vähän veteen piirretty viiva, mikä toimii kenelläkin, mutta kannattaa miettiä tuota vapaus/vastuu juttua.
Miksi alaluokkalaiseni käyttäytyy kuin murrosikäinen?
Tarpeessaan itsenäistyä ja pärjätä lapsi saattaa käyttäytyä kuin pieni murkku. Hän haastaa vanhempansa tyyliin "et sinä tiedä, opettaja tietää, kaverit sanovat näin". Tässä tilanteessa lapsi tarvitsee turvallisen vanhemman, joka kestää loukkaantumatta näsäviisailun ja vertailun muihin ja pitää ohjat käsissään.
Vierailija kirjoitti:
Oma poika lähti kanssa nyt ekaluokalle. Meillä on mysö tuttu koulu ja samat kaverit kuin eskarissa, mutta poika ei halua kertoa mitään päivästään, sanoo vain "En muista". Sitten "tikulla kaivamalla" kertoilee, mutta vastentahtoisesti. Hyvin kuitenkin menee koulussa ja mieluusti lähtee sinne. Luulen että tässä on tässä on takana iso hyppäys vastuussa ja omatoimisuudessa, kun koulussa vaaditaan enemmän kuin kotona ja meillä on huomattu välillä että lapsi haluaisi "olla taas vauva", eli paapomista ja hyvänä pitoa.
Luulen että teillä lapsi haluaa itsenäistyä ja kipuilee rajojen kanssa. Meillä on hieman samaa, eli nyt joutuu olemaan tiukempi kuin aiemmin joissakin asioissa, kun oma tahto on kasvanut vahvemmaksi. Koulussa joutuu olemaan omatoimisempi ja vastuullisempi kuin eskarissa tai kotona. Hän tuntee itsensä nyt isoksi "pojaksi/tytöksi" ja haluaa myös enemmän vapautta. Oletteko kokeilleet neuvotella vai onko teillä ihan kaikki "lukkoon lyöty"? Kokeilkaa vaikka löysätä joitakin rajoja tyyliin "Vapaus tuo vastuuta" ja kerrotte selvästi että nyt kun olet iso "tyttö/poika", niin voit tehdä "XXX" (jota ennen ei voinut/saanut), kunhan huolehdit että myös YYY tulee hoidettua.
Esimerkiksi meillä lapsi kun tulee koulusta, tekee ensin läksyt ja sitten voi mennä ulos/leikkimään kunnes ruoka on valmis. Ruoan jälkeen saa mennä pihalle/kavereiden luokse mutta kotona pitää olla viimeistään klo 19. Toistaiseksi on toiminut hyvin ja jos ei toimi, sitten vedetään rajoja tiukemmalle. Teen kuitenkin hänelle selväksi, että luotamme häneen ja uskomme hänen pystyvän toimimaan vapauksien tuomalla vastuulla.
Tämä nyt on vähän veteen piirretty viiva, mikä toimii kenelläkin, mutta kannattaa miettiä tuota vapaus/vastuu juttua.
Kiitos, että kerroit kokemuksiasi. Mielestäni olemme antaneet sekä vastuuta että vapautta, en sitten tiedä onko niiden suhde pielessä. Ehkä pitäisi antaa vapautta enemmän jos mahdollisesti sitä tässä kipuilee, mutta kiristää taas siimaa jos jää kiinni valheesta tai ei pidä sovituista asioista kiinni. Se tietää kylläkin lisää kädenvääntöä, mutta ehkä tilanne lopulta raukeaisi kun oppisi huomaamaan, että rehellisyydellä ja sopimuksista kiinni pitämällä saa pitää myös vapautensa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi alaluokkalaiseni käyttäytyy kuin murrosikäinen?
Tarpeessaan itsenäistyä ja pärjätä lapsi saattaa käyttäytyä kuin pieni murkku. Hän haastaa vanhempansa tyyliin "et sinä tiedä, opettaja tietää, kaverit sanovat näin". Tässä tilanteessa lapsi tarvitsee turvallisen vanhemman, joka kestää loukkaantumatta näsäviisailun ja vertailun muihin ja pitää ohjat käsissään.
Tämä kuulostaa kyllä hyvin tutulta. Kuulostaa välillä murrosikäiseltä ja puhuu juurikin kuvatulla tavalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy aivojen kehitysvaiheeseen, joillain jo 6-vuotiaana tota
Tasaantuu ajan kanssa. Itsenäistymisvaihe, ja varmasti jännitti/jännittää koulua näin alussa myös.