Kuinka suhteet onnistunut teillä jotka aiemmin olitte suhteessa narsistin kanssa?

Odottelen ja nautin öögöillä. Joskus sitte oikeesti.

Ei pidä pakottaa itteesä.

Sitku on ihan et uuuurrrggghh...

Ni jos sit😁

Ja taas joku oman elämänsä psykiatri...narskunnarskunnarskun, boooooring!

Minäolin pitkään naimisissa narsistiSEN miehen kanssa. Siis miehen, joka oli aina oikeassa, ei ollut koskaan syyllinen, dominoi yms.

Avioeron jälkeen nuolin haavojani muutaman vuoden. Luin kaiken narsismista, henkisesti väkivaltaisista suhteista, tunteista ja yleensä avioeroista. Luin tätä listaa vuoden ajan aamuin illoin, kunnes sisäistin sen https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito… . Opin, että tärkeää on löytää vastaus, miksi valitsi sen miehen, jonka valitsi.

Kolme vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni. Luottamus rakentui hitaasti, mutta mies ymmärsi pelata avoimin kortein. Alkuun ihmettelin, välittääkö mies lainkaan, kun ei pakota minua mihinkään, vaan antaa minulle täyden vapauden…. Mutta jälleen luin ja luin ja luin….

Sen jälkeen löysin psykopaatin ja sen jälkeen ne oikeastaan vain paheni. Löytyi tappajaa, raiskaria jne. Joten päätin että antaa olla miessuhteet.

En nyt sano narsistin, mutta suhde sisälsi paljon expuolison mielenterveysongelmia ja sitä kautta henkistä väkivaltaa sekä minun voimakasta rajaamista.

Se oli eka suhteeni, elin siinä 13v. Uudessa suhteessa on ollut hämmentävää: haluaako joku kuulla minua ja välittää tunteistani, onko minulla oikeasti vapaus elää oma elämääni, nähdä ystäviä, pitää harrastuksia, olla oma itseni?

Uusi parisuhde on sujunut hyvin, minkäänlaisia "patologisia" merkkejä ei ole ilmaantunut. Alkuun olin tosi varuillani enkä halunnut alkaa suhteeseen, mutta sain niin paljon hyviä ja turvallisia kokemuksia siinä suhteessa että päätin antaa parisuhteille vielä toisen mahdollisuuden.

En ole hirveästi puhunut entisestä suhteestani nykyiselle, mutta hän tietää isot linjat ja miten alistetussa asemassa olen ollut. Olen käsitellyt entisen suhteen traumat itse kirjallisuuteen tutustumalla sekä puhumalla ystäville.

Elämä on tosi hyvää: rauhallista ja turvallista ja rakkauden täyteistä :)

Ihastun persoonallisuushäiriöisiin miehiin, koska he jo suhteen alussa syttyvät täysillä minusta. Normaalit miehet vaikuttavat minusta epäröiviltä.

Ratkaisuni on elää ilman suhdetta. Näin on kivaa. Olen myös epäillyt, että minullakin on jonkin sortin pers.häiriö, kun sellaisiin miehiin ihastun.