Yhteiskunnasta pudonnut nuori,
,,,,joka nukkuu päivät, pelaa yöt. Ei saa mitään koulutusta itselleen, lopettanut kolmesti saamansa opiskelupaikat. Peruskoulusta kuitenkin ihan hyvä todistus. Ei hae töitä, koska ei siedä mitään sosiaalista kontaktia. Asuu ns.omillaan, kelan tuilla elää. Ikää 23v. Ei taida enää tuosta nousta?
Kommentit (21)
Mitä teki heti peruskoulun jälkeen? Etsivä nuorisotyö.
Huhuu, aloittaja? Taisi olla provo (tai sitten vanhemman suhtautuminen lapsensa syrjäytymiseen on evvk).
Kaupungin nuorisotyö yritti töniä eteenpäin, oli 20vuotiaana muutaman kuukauden Kierrätyskeskuksen työkokeilussa. Ei viihtynyt. Ollut aina sisäänpäin kääntynyt, ei juurikaan kavereita. Haluaa olla omissa oloissaan. Miten kukaan voi väkisin ketään raahata ihmistenilmoille -- ,,,, /Ap
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata, mikä tuohon tilanteeseen on johtanut? Missä vaiheessa tippui kelkasta? Mitä silloin tehtiin? Oliko elämänhauinen ja innistunut ennen ns. "kelkasta tippumista"?
Naisenpuute aiheuttaa työhahaluttomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata, mikä tuohon tilanteeseen on johtanut? Missä vaiheessa tippui kelkasta? Mitä silloin tehtiin? Oliko elämänhauinen ja innistunut ennen ns. "kelkasta tippumista"?
Naisenpuute aiheuttaa työhahaluttomuutta.
Faktaa.
T M30 neitsyt työtön vuodesta 2012.
Oliko mukana nuorten riennoissa ja oliko tyttöystävää
Vierailija kirjoitti:
Kaupungin nuorisotyö yritti töniä eteenpäin, oli 20vuotiaana muutaman kuukauden Kierrätyskeskuksen työkokeilussa. Ei viihtynyt. Ollut aina sisäänpäin kääntynyt, ei juurikaan kavereita. Haluaa olla omissa oloissaan. Miten kukaan voi väkisin ketään raahata ihmistenilmoille -- ,,,, /Ap
Ei voi moittia ihmistä, jota ei kiinnosta olla työkokeilussa kierrätyskeskuksessa. Se, mitä siellä pitäisi oppia, on se, että täytyy olla koulutus. Muuten joutuu tekemään sellaisia töitä.
Tämä oppi ei sinun nuorellesi mennyt jakeluun.
Avain pois tuosta on koulutus. AMK:hon voi hakeutua polkuopintojen kautta, vaikka ei olisi amista alla. Jos vähän korkeampi koulutus motivoisi enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata, mikä tuohon tilanteeseen on johtanut? Missä vaiheessa tippui kelkasta? Mitä silloin tehtiin? Oliko elämänhauinen ja innistunut ennen ns. "kelkasta tippumista"?
Naisenpuute aiheuttaa työhahaluttomuutta.
Faktaa.
T M30 neitsyt työtön vuodesta 2012.
Meinaat, että kolmekymppinen pitkäaikaistyötön ketään kiinnostaisikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata, mikä tuohon tilanteeseen on johtanut? Missä vaiheessa tippui kelkasta? Mitä silloin tehtiin? Oliko elämänhauinen ja innistunut ennen ns. "kelkasta tippumista"?
Naisenpuute aiheuttaa työhahaluttomuutta.
Faktaa.
T M30 neitsyt työtön vuodesta 2012.
Meinaat, että kolmekymppinen pitkäaikaistyötön ketään kiinnostaisikaan?
Se on seuraus, ei syy.
eri
Meillä pääsi etsivän nuorisotyön kautta jaloilleen. Ihana nähdä muutos lapsessa ( lapsihan se mulle on, vaikka onkin 22)
Kuulostaa siltä, että hänellä voisi olla mielenterveysongelmia, esim. sosiaalisten tilanteiden pelko (voi olla hyvinkin invalidisoiva vaikea asteisena, toki myös muut ongelmat mahdollisia). Onko hänellä hoitokontaktia? Ammattiavun hakeminen voisi olla ensimmäinen askel.
Sanoisin että itsestä pitää sen halun lähteä muutokseen, ennemmin tai myöhemmin tai sitten ei ikinä. Väkisin yrittämällä ei parannusta tapahdu, ehkä vain ahdistuu lisää.
Itse 'tipuin' yhteiskunnasta jo 23v, lopetin työt joita vihasin ja hengailin kavereiden kanssa underground-bileissä. Sekoilin ja seikkailin, nuori kun olin. Polttelin pilveä päivät ja piirtelin himassa.
Nyt 30v luon uraa taiteella, käyn mieluisassa työssä sen rinnalla, on vakituinen kumppani ja elän omaa unelmaelämääni, vaikka tämä outoa jonkun mielestä voi vieläkin olla.
Anna pojan etsiä oma polkunsa. Todennäköisesti lopulta kyllästyy elämäntyyliinsä itse ja keksii keinot tehdä siihen myös muutoksen, kun on sen aika.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että hänellä voisi olla mielenterveysongelmia, esim. sosiaalisten tilanteiden pelko (voi olla hyvinkin invalidisoiva vaikea asteisena, toki myös muut ongelmat mahdollisia). Onko hänellä hoitokontaktia? Ammattiavun hakeminen voisi olla ensimmäinen askel.
Tämä. Tämä. Ja vielä kerran tämä. Simputtaminen, halveksunta, ongelmien mitätöinti ja ota niskasta kiinni asenne ei auta, vaikka voivat olla ymmärrettäviä reaktioita turhautuneen ja huolestuneen läheisen kannalta. Yhdessä tai yksin mt-arvioon julkiselle tai yksityiselle pian. Josko sieltä apu löytyisi. Sosiaalinen ahdistus, masennus yms ovat kaikki hoidettavia, mutta mitä pikemmin pääsee hoitamaan ongelman pois sitä helpompaa. Toki ajoituskin on tärkeä. Oma motivaatio täytyy olla, eli nuorem täytyy itse tehdä se itseään varten että saa elää omannäköistä hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kaupungin nuorisotyö yritti töniä eteenpäin, oli 20vuotiaana muutaman kuukauden Kierrätyskeskuksen työkokeilussa. Ei viihtynyt. Ollut aina sisäänpäin kääntynyt, ei juurikaan kavereita. Haluaa olla omissa oloissaan. Miten kukaan voi väkisin ketään raahata ihmistenilmoille -- ,,,, /Ap
Mielestäsikö ongelmat alkaneet 20-vuotiaana? Uskoisin, että viitteitä varmasti ollut jo aiemmin jos kerran kavereitakaan ei ole ollut. Miksi et ole puuttunut kavereiden puuttumiseen? Milloin alkoi? Päiväkodissa, esikoulussa, alakoulussa vai yläluokilla? Kavereiden puuttuminen sekä nuoren itsensä kokema yksinäisyys on todella vakava ja huolestuttava piirre ihan minkä ikäisellä tahansa.
When the system is unfair, only way to win is not to play
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että itsestä pitää sen halun lähteä muutokseen, ennemmin tai myöhemmin tai sitten ei ikinä. Väkisin yrittämällä ei parannusta tapahdu, ehkä vain ahdistuu lisää.
Itse 'tipuin' yhteiskunnasta jo 23v, lopetin työt joita vihasin ja hengailin kavereiden kanssa underground-bileissä. Sekoilin ja seikkailin, nuori kun olin. Polttelin pilveä päivät ja piirtelin himassa.
Nyt 30v luon uraa taiteella, käyn mieluisassa työssä sen rinnalla, on vakituinen kumppani ja elän omaa unelmaelämääni, vaikka tämä outoa jonkun mielestä voi vieläkin olla.
Anna pojan etsiä oma polkunsa. Todennäköisesti lopulta kyllästyy elämäntyyliinsä itse ja keksii keinot tehdä siihen myös muutoksen, kun on sen aika.
Kuvauksen perusteella poika on ihan erilainen kuin sinä. Ei edes hae mitään polkua.
Tämmöisiä vastaavia aloituksia ollut viime aikoina useampia
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä vastaavia aloituksia ollut viime aikoina useampia
Tämä ongelma taitaa yleistyä koko ajan.
Osaatko yhtään avata, mikä tuohon tilanteeseen on johtanut? Missä vaiheessa tippui kelkasta? Mitä silloin tehtiin? Oliko elämänhauinen ja innistunut ennen ns. "kelkasta tippumista"?