anoppi inhoaa minua taas vaihteeksi -muilla samaa siksakkia?
meillä meni välillä paremmin - mutta nyt ollaan taas tilantessa, että hän ei voi kuunnella mitään puhettani, mitään ihan tavallisintakaan arkipuhetta irvistelemättä!
Minulle tehtiin siis heti alussa selväksi etten lähtökohdiltani kelpaa sukuun, mutta ensimmäisen lapsenlapsen syntymän myötä sain jonkinlaisen armon ja meillä oli jo melkein hyvät välit - en odota että olisimme mitään bestiksiä mutta toivoisin, että voisimme puhua normaalisti asioita kuin vaikka naapurin kanssa. Näemme kuitenkin 1-2 krt / viikko.
Nyt kuopus täyttää kohta vuoden. Jospa vauvahurmio on ohi ja siksi muistuu taas mieleen kuinka sietämätön olenkaan?
Väsyttävää..
Kommentit (3)
voi mitenkään harventaa noita tapaamisia? Me nähdään appivanhempia (ja myös omianai) ehkä max. kerran kuussa tai harvemmin, vaikka asutaan kaikki noin 20 km:n säteeellä. Välit anopin kanssa viileät, mutta silti asialliset. Lapsista tykkää ja lapset usein siellä yötä, ovat jo kouluikäisiä. Miehen kanssa ei isovanhemmista puhuta mitään negatiivista lasten kuullen, vaikka mies ei äitinsä kanssa tule toimeen senkään vertaa kuin minä.
Jotenkin haluaisin uskoa, että jos sinä vain jaksaisit olla ystävällinen ja käyttäytyä normaalisti, väsytystaktiikka voittaisi ja anoppi näkisi sinun olevan ok. Ethän vain omalla käyttäytymiselläsi lietso tätä oletusarvoista "me ei tulla toimeen"-tilaa?
rankkaa katsella pari kertaa viikossa kahvipöydässä toista ja nähdä naamasta että tuo ihminen toivoisi minun olevan hevon kuusessa ja ikuisesti...