Ahdistuneisuushäiriö?

Ikävät asiat pyörii kaikilla mielessä, se on ajattelemista, se on merkki siitä että et ole tunteeton. Tuo ei ole ahdistus häiriöitä siinä on vahvasti osana fyysiset oireet ja pelot joille ei ole mitään todellista pohjaa.

Kannattaa puhua asioista mitä painaa mieltä, tai kirjoittaa päiväkirjaa, näin saa niitä purettua.

Enkös tuossa kirjoittanut että on fyysisiä oireita jotka aiheuttavat ahdistusta? Pelkään siis kokoajan että nyt on jokin vakava terveydellinen pulma. Töissäkin pelkään nykyään usein että tapahtuu jotain pahaa tai mokaan. En osaa yhtään rentoutua. -ap

Hormonit ne vain ovat.

Työ terveyteen, mielialalääkkeillä näitä hoidetaan nykyään paljon ja ne ovat erittäin hyvä vaihtoehto, eivät aiheuta niin paljon haittoja kuin rauhoittavat, eivät koukuta tai aiheuta väärinkäyttöä esim alkoholin kanssa, toleranssi ei nouse nopeasti.

Todettiin 5 v sitten, mutta olen oireillut koko ikäni (traumatausta). Just tuollaista ikävien ajatusten päässäpyörittelyä, lähes paniikki iskee pienestäkin mokasta ja virheitä pelkään ihan älyttömästi. 3 v psykoterapiaa käytynä ja lääkityksellä olin pari vuotta, molemmista oli mulle iso apu. Tosi paljon työtä tehtynä ja paljon vielä edessä, mutta josko tästä vielä joskus pääsisi jaloilleen.

Tsemppiä ap:lle, hae apua jos vähänkään siltä tuntuu!

Miten sitä apua lähdetään hakemaan?

Täällä toinen jolla varmaan sama häiriö kuin ap:lla.

Itellä myös elimistö reagoi. Vuosien stressi. Ei varsinaista syytä stressata mutta käyn ylikierroksilla.

Vatsa ei enää toimi kunnolla, en saa nukuttua tai sitten olen yliväsynyt koko ajan. Hiukset menneet ihan huonoon kuntoon. Kropassa erilaisia särkytiloja jännittyneisyyden takia. Päätä särkee leukojen yhteenpuremisesta, lantiossa ylikireyttä jne.

Pelkään että lapsille tapahtuu jotakin pahaa tai että itselle tapahtuu ja lapset jää yksin.

Olen varmaan erityisherkkä ja imen kaikkien tunnetilat itseeni. Koitan elää niin ettei kenellekään ympärilläni tulisi paha mieli koska en enää kestä sitä pahaa oloa mitä muiden mielipaha aiheuttaa.

Laiminlyön itseäni koska asetan muut itseni edelle juurikin tuosta edellämainitusta syystä.

Ja juurikin ikävät asiat jää mieleen ja syytän itseäni niistä herkästi.

Tsemppiä ap! Voin vaan kuvitella ahdinkosi. Toivottavasti saat apua jostakin. Minunkin on vaan kehdattava ottaa tämä puheeksi mutta missä? Terveyskeskuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä apua lähdetään hakemaan?

Täällä toinen jolla varmaan sama häiriö kuin ap:lla.

Itellä myös elimistö reagoi. Vuosien stressi. Ei varsinaista syytä stressata mutta käyn ylikierroksilla.

Vatsa ei enää toimi kunnolla, en saa nukuttua tai sitten olen yliväsynyt koko ajan. Hiukset menneet ihan huonoon kuntoon. Kropassa erilaisia särkytiloja jännittyneisyyden takia. Päätä särkee leukojen yhteenpuremisesta, lantiossa ylikireyttä jne.

Pelkään että lapsille tapahtuu jotakin pahaa tai että itselle tapahtuu ja lapset jää yksin.

Olen varmaan erityisherkkä ja imen kaikkien tunnetilat itseeni. Koitan elää niin ettei kenellekään ympärilläni tulisi paha mieli koska en enää kestä sitä pahaa oloa mitä muiden mielipaha aiheuttaa.

Laiminlyön itseäni koska asetan muut itseni edelle juurikin tuosta edellämainitusta syystä.

Ja juurikin ikävät asiat jää mieleen ja syytän itseäni niistä herkästi.

Tsemppiä ap! Voin vaan kuvitella ahdinkosi. Toivottavasti saat apua jostakin. Minunkin on vaan kehdattava ottaa tämä puheeksi mutta missä? Terveyskeskuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä apua lähdetään hakemaan?

Täällä toinen jolla varmaan sama häiriö kuin ap:lla.

Itellä myös elimistö reagoi. Vuosien stressi. Ei varsinaista syytä stressata mutta käyn ylikierroksilla.

Vatsa ei enää toimi kunnolla, en saa nukuttua tai sitten olen yliväsynyt koko ajan. Hiukset menneet ihan huonoon kuntoon. Kropassa erilaisia särkytiloja jännittyneisyyden takia. Päätä särkee leukojen yhteenpuremisesta, lantiossa ylikireyttä jne.

Pelkään että lapsille tapahtuu jotakin pahaa tai että itselle tapahtuu ja lapset jää yksin.

Olen varmaan erityisherkkä ja imen kaikkien tunnetilat itseeni. Koitan elää niin ettei kenellekään ympärilläni tulisi paha mieli koska en enää kestä sitä pahaa oloa mitä muiden mielipaha aiheuttaa.

Laiminlyön itseäni koska asetan muut itseni edelle juurikin tuosta edellämainitusta syystä.

Ja juurikin ikävät asiat jää mieleen ja syytän itseäni niistä herkästi.

Tsemppiä ap! Voin vaan kuvitella ahdinkosi. Toivottavasti saat apua jostakin. Minunkin on vaan kehdattava ottaa tämä puheeksi mutta missä? Terveyskeskuksessa?

Terveyskeskukseen vaan tai sitten työterveyshuoltoon, pääasia että uskaltaa hakeutua jonnekin! Sieltä ne asiat lähtevät rullaamaan. Avun hakeminenkin oli itselle niin hankalaa, kun siinäkin huoletti kaikki ja näin vain uhkakuvia.

Itse kävin alkuun tk:n psyk. sh:n luona juttelemassa, sitä kautta varattiin lääkäriaika samaan terveyskeskukseen. Lääkäri teki lähetteen psykiatrian polille, jota kautta sain lausunnon psykoterapiaa varten (+ aloitettiin lääkitys).

Kelan kuntoutuspsykoterapiaan tarvitaan muistaakseni 3 kk hoitosuhde psykiatrialle, mutta näistä ei tarvitse huolehtia. Asiat hoituvat kyllä, kunhan uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen ja varata ajan sinne terveyskeskukseen. Toivottavasti tästä oli apua, lainaamani ja ap!

T. 5