Ihastuksesta pääsee yli vain kun se korvautuu uudella ihastuksella

Joskus teininä sitä oli aina pikkusen ihastunut johonkuhun. Sellaisia tosikolahduksia oli tosin siinäkin iässä vain yksi. Nyt aikuisena mulla oli pitkään sellainen vaihe, etten ollut ihastunut keneenkään, enkä uskonut sellaista enää kokevanikaan. Elämä oli kieltämättä hiukan tylsää. Sitten täysin yllättäen tapasin työkuvioissa miehen, joka iski kuin metrinen halko. Tämä on kolmas kerta elämässäni, kun ensinäkemältä tunnen vetoa johonkuhun tällä tavoin. Sanomattakin lienee selvää, ettei tunne ole molemminpuolinen. Onhan se jotenkin kuitenkin mahtavaa kokea nuo tunteet kerran vielä, tällä tahdilla ja iällä kun se taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi. Yritän siis nauttia, vaikkei tämä mihinkään johdakaan. Ehtii siihen tylsään olemassaoloon palata myöhemminkin. Huono puoli tässä on se, kun yrittää pitää tunteensa piilossa tuolta ihastuksen kohteelta, hänen sydämensä kuuluu toiselle.

Voisiko sitä ihastua johonkin henkilöön, jos ihan päättämällä päättää ihastua? Riittääkö vanhan ihastuksen kumoamiseen joku teinityylinen julkkisihastus. Mistä ap löydät näitä ihastuksen kohteita?

Itse olen harmillisesti ”jumissa” vanhassa ihastuksessa, kun niin harvoin tapaan uusia ihmisiä. Ei ole enää samanlaisia ihastumismahdollisuuksia kuin kouluaikoina.

Kyseinen tyyppi on vakavin ihastumiseni näin aikuisiällä, ja myöskin ensimmäinen jolta sain ns. vastakaikua. Koko jutusta ei kuitenkaan tullut mitään, mutta emme koskaan katkaisseet välejä kokonaan – emmekä myöskään ns. puhuneet asioita loppuun. Joten tämä kaveri on vähän jäänyt taustalle kummittelemaan, kuin vanha valokuva.

En ole kuitenkaan – ihan ensimmäisiä vuosia lukuunottamatta – pyöritellyt mielessäni niitä perinteisiä ”ihastusskenaarioita” tästä ihmisestä (ennen nukkumaanmenoa, linja-auton ikkunasta ulos tuijotellessa, musiikkia kuunnellessa, jne…). Enemmän eksyvät fiktiiviset hahmot päiväkuvitelmiin – mistä olen tyytyväinen.

Täysin samaa mieltä.

Ah sittenhän parisuhdekaan ei aikaa myöten näivety, jos vaan ei ihastu uuteen?

AP väsää näitä outoja aloituksia tapailumiehistä, haaveilumiehistä ja kaverimiehistä.

Tunnistettava miesyhdyssanatrolli.

Ihastuksesta pääsee oikein hyvin eroon ihan vain unohtamalla. Paitsi jos on pakkomielteinen tai neurootikko, silloin saattaa lääkitys ja psykoterapia auttaa.

Sama auttaa pakonomaiseen trollaukseen.

Ihmisellä on tarve olla "involved" johonkin. Siis jotain kiinnityksiä, kiintopisteitä. Liian usein luullaan että se ankkuri voi olla vaan toinen ihminen, vaikka seurustelukumppani.

Silti ihan kenen kanssa tahansa ei tarvisi olla, sillä sen kiintopisteen voi löytää muustakin kuin seurustelusta.

Ihastus, mielikuvitusmies on joskus aivan varmasti parempi kuin pornoseksiä mankuva narsisti esim.

Voisikohan sitä ihastua mielikuvitusmieheen. Siis sellaiseen, jota ei ole olemassa missään muualla kuin omassa mielikuvituksessa. Sais ihan vaan kokea rakkauden huumaa ilman että joutuu maksamaan siitä sitä mielipahan hintaa, jota rakkauteen aina väistämättä jossain määrin liittyy. Ei petä, ei jätä, ei kanna kotiin tauteja. Täytyy ainakin yrittää.

Juu mulla on juuri näin. Vain pahassa masennus vaiheessa ja joskus parisuhteiden alkuaikoina en ole ollut ihastunut keneenkään, tai keneenkään muuhun. Aika rasittavaahan tämä ominaisuus on kun olen sellainen haaveilija muutenkin. Ihastuminen johonkin sellaiseen johon ei ole mahdollisuuksia syystä tai toisesta tai ei haluakaan koska olen itse suhteessa on raskasta. Tuntuu ettei sille oikein voi mitään etenkin jos noiden ihmisten kanssa vielä pitää olla tekemisissä vaikka töissä. Sitten ihastus kestää yleensä pari vuotta tai vähemmän aikaakin jos tulee joku uusi ihastumisen kohde. Onneksi ei vaikuta omaan parisuhteeseen yleensä mutta ei se ihan hyvältäkään tunnu ajatella puolet ajasta jotain muuta vaikka onkin sellainen päiväuni eikä mikään suhde tietenkään tms.