Lue keskustelun säännöt.
Onko joku päässyt omista henkisistä ongelmista eroon ilman terapiaa?
11.08.2021 |
Tiedän tarkalleen mistä oma ajoittainen henkinen huonovointisuus johtuu. Terapiaan ei saa aikaa lähimaillakaan ja yksityiseen ei todellakaan ole varaa.
Kyse on äitisuhteestani. Hänen isänsä ja veljensä (eli isoisäni ja enoni) ovat saaneet aikoinaan narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin, ja olen enemmän kuin varma, että äidillänikin tuo on. Tulisi aivan liian pitkä teksti, jos alkaisin omaa lapsuuttani tässä kirjoittaa. Mutta pääsyy tähän huonoon olooni on se kuvottava tunne, mitä kukaan sukulainen ei uskoisi vaikka kertoisin kuinka äitimme aina osasi esittää ihanaa, lämmintä äitiä muiden edessä, ja suljettujen seinien sisällä alkoi helvetti. Haukkumista, nälvimistä, vähättelyä ja kaikki mahdolliset henkiset väkivallat. Fyysistä väkivaltaa meillä ei käytetty, ja siitä äiti jaksoi aina muistuttaa kuinka häntä on lapsena hakattu, ja emme tiedä kuinka onnekkaita olemme kun meillä on hänet äitinä. Hän ei lyö.
Olen eniten surullinen siitä omasta lapsuudesta. Kuinka moni ei osannut edes aavistaa, minkälainen kasvuympäristö meillä oli. Isäni on aina ollut ns. Äitini vallan alla. Ja tuntuu, etten oikeen edes tunne isääni, kun hän ei osaa oikein mistään puhua. Sain joka päivä kuulla olevani läskiperse, läski, ruma, en pärjäisi missään ammatissa, lista on loputon. Itsetuntoni ei rakentanut terveeksi missään vaiheessa ja sitä olen vasta aikuisena joutunut rakentaa, enkä vieläkään ole valmis sen asian kanssa. Kun kuitenkin katson kuvia lapsuudestani, en ole edes lihava ja ruma lapsi. Olen suloinen, normaalipainoinen mutta surullisen näköinen. Se tekee minut surulliseksi. Kunpa olisin kokenut sen tunteen, kun joku minua halaa ja sanoo, että olet täydellinen juuri noin.
Kun nykyisen mieheni tapasin ollessani 17-vuotias oli se kuin lottovoitto minulle. Olin tosin todella hämmentynyt kun hän kehui minua kauniiksi ja kuinka hänelle on suotu näin kaunis tyttöystävä, en meinannut sitä uskoa alkuunkaan.
Nykyään omien lapsien myötä tietenkin elän omaa lapsuuttani uudestaan, ja pidän kiinni siitä, että en vahingossakaan vahingoita omien lasten itsetuntoa tai polje heitä alas. Äitini kanssa olemme väleissä, mutta hän syyllistää kun muutimme parempien töiden perässä 300 päähän ja ”jätimme ja hylkäsimme” hänet.
Mutta ihan itse tähän asiaan, voiko tästä päästä itse yli? Vai tarvitseeko siihen vähintään psykoterapiaa? Onko joku osannut käsitellä asiat itsenäisesti? Olen ajoittain todella surumielinen ja minulla on sellaisia ajanjaksoja jolloin olen todella voimissani, jolloin jaksan tehdä mitä vaan ja olen tyytyväinen itseeni. Sitten välillä en meinaa jaksa tehdä mitään ylimääräistä lapsiperhearjen keskellä, kun tuntuu että muut äidit jaksavat lenkkeillä tms jumppatunneilla käydä. Niissä tilanteissa tunnen itseni juuri sellaiseksi ”laiskaksi paskaksi joka ei saa mitään aikaiseksi”, niin kuin äiti on mieleeni istuttanut.
Miljoona asiaa jää kyllä kirjoittamatta, mutta tulisi 400 sivua pitkä, jos kaikki vaiheet tähän kirjoittaisin.
Kommentit (13)
Tunnelukkoterapia korjaa lapsuuden traumoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä yli. Mutta äitisi syyllistäminen sinua kohtaan pitää saada loppumaan, koska se aiheuttaa ongelmia, eli lopetat puhelun jos toinen syyllistää. Hän on itse syyllinen käytöksellään siihen että muiden pitää varoa ja välttää. Hänelle peili on oikea väline.
Tätä olen yrittänyt monet vuodet. Reaktio on tähän marttyyriksi heittäytyminen ”minua on syyllistetty lapsena, minä tiedän mitä se on ja sitä en tee/ ilmeisesti olen ollut aina paska äiti, olen yrittänyt olla teille hyvä, mutta parempi kuin minua ei olisikaan” ja itkee peiton alla sängyssä jos kasvotusten sanon asian. Jos sanon asian puhelimessa, niin hän on se joka paiskaa luurin korvaan, soittaa seuraava päivänä takaisin ja kysyy olenko valmis pyytämään häneltä anteeksi. Edes uhmaikäinen tai teini-ikäinen ei ole näin hankala käsitellä.
Ap
Olen päässyt yli lukemalla sata kirjaa ja toimimalla niiden harjoitusten mukaan. Tilasin Amazonista koko ajan. Osaa kirjoista luen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sinun lähtisin lukemaan kaikki narsisti-kirjat. Paras minulle oli Paula Salomaan Narsismin tiedostaminen ja kaikki hakusanat abusive relationships.
Näiden lisäksi apua toi Anthony deMellon ja Tommy Hellstenin kirjallisuus. Ja narsistin uhrit ry:n sivusto. Ja tätä luin aamuin illoin: https://www.ratkori.fi/omat-oikeudet
Tarkkoja kirjoja ei voi antaa, koska eri ihmisille resonoi eri teokset.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt yli lukemalla sata kirjaa ja toimimalla niiden harjoitusten mukaan. Tilasin Amazonista koko ajan. Osaa kirjoista luen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sinun lähtisin lukemaan kaikki narsisti-kirjat. Paras minulle oli Paula Salomaan Narsismin tiedostaminen ja kaikki hakusanat abusive relationships.
Näiden lisäksi apua toi Anthony deMellon ja Tommy Hellstenin kirjallisuus. Ja narsistin uhrit ry:n sivusto. Ja tätä luin aamuin illoin: https://www.ratkori.fi/omat-oikeudet
Tarkkoja kirjoja ei voi antaa, koska eri ihmisille resonoi eri teokset.
Kiitos paljon! ❤️
Joitain kirjoja olen aiheesta lukenut, mutta nuo olivat uutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä yli. Mutta äitisi syyllistäminen sinua kohtaan pitää saada loppumaan, koska se aiheuttaa ongelmia, eli lopetat puhelun jos toinen syyllistää. Hän on itse syyllinen käytöksellään siihen että muiden pitää varoa ja välttää. Hänelle peili on oikea väline.
Helppo neuvoa näin, vaikea toteuttaa ja stressaavaa. Lähipiiri kääntyy uhria vastaan, uhri onkin se hankala ihminen, joka "ei kykene edes äitiparan kanssa puhelimessa puhumaan". Muilla kun ei ole mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä yli. Mutta äitisi syyllistäminen sinua kohtaan pitää saada loppumaan, koska se aiheuttaa ongelmia, eli lopetat puhelun jos toinen syyllistää. Hän on itse syyllinen käytöksellään siihen että muiden pitää varoa ja välttää. Hänelle peili on oikea väline.
Tätä olen yrittänyt monet vuodet. Reaktio on tähän marttyyriksi heittäytyminen ”minua on syyllistetty lapsena, minä tiedän mitä se on ja sitä en tee/ ilmeisesti olen ollut aina paska äiti, olen yrittänyt olla teille hyvä, mutta parempi kuin minua ei olisikaan” ja itkee peiton alla sängyssä jos kasvotusten sanon asian. Jos sanon asian puhelimessa, niin hän on se joka paiskaa luurin korvaan, soittaa seuraava päivänä takaisin ja kysyy olenko valmis pyytämään häneltä anteeksi. Edes uhmaikäinen tai teini-ikäinen ei ole näin hankala käsitellä.
Ap
Muista, että ei ole mitään, millä voit saada äitisi muuttumaan. Ei ole mitään, jolla voit saada äitisi ymmärtämään oman näkökantasi. Luovu tästä toiveesta ensimmäiseksi. Kärsit niin kauan kuin odotat äidiltäsi jotain.
Et voi muuta kuin hyväksyä, että äitisi syyllistää. Hyväksymisellä tarkoitan asennetta ”näin on ja näin tulee aina olemaan. Paska juttu, mutta näillä korteilla mennään”.
Tiedän mistä puhun. Minua manipuloitiin syyllistämällä. Menin solmuun sen edessä, koska en halunnut olla huono ihminen. (Tässä on kyse häpeästä, josta Hellsten tietää kaiken).
5
On mahdollista päästä yli ilman terapiaakin, jos pystyy käsittelemään ne häpeän, syyllisyyden ja vihan tunteet mitkä syntyivät lapsuuden kaltoinkohtelun vuoksi. Itse olen käynyt pitkät terapiat samankaltaisen äitisuhteen vuoksi ja tärkein oppi itselleni oli, että ne asiat ja tapahtumat ei ollut minun syytäni. Minulla ei ole mitään syytä vihata itseäni. Voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thomas Eriksonilta näköjään ilmestynyt uusi teos 'Narsistit ympärilläni'. Hyvä että tää ilmiö tulee laajempaan tietoisuuteen.
Oletko ajatellut koskaan pitää taukoa suhteessa äitiisi?
Ja ei, sinun ei kuulu ajatella asioita äitisi kannalta. Sinun ei myöskään tarvitse miettiä äitisi reaktioita
tilanteissa. Sinä olet tärkein, miltä asiat sinusta tuntuu, mitkä ovat reaktiosi äitisi käytökseen.
Viekö äitisi henkisiä voimavarojasi? Sinulla on oma perhe, panosta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteydenpito minimiin. Keksi tekosyitä vaikka kuinka. Pikku hiljaa hivutat sen myrkyn elämästäsi. Älä yritä puhua tai selvittää asioita, se kääntyy vain sinua vastaan.
Tapaamiset vain päivällä (ei yöpymisiä). Rakenna vahva, oma perhe ja identiteetti. Kasvat sitten lopulta ulos siitä äitisi hallinnosta.
Älä kerro teidän suunnitelmista etukäteen, vasta kun asiat on päätetty tai tehty.
Älä ota vastaan rahaa, älä varsinkaan apua tuolta ihmiseltä. Se on pahin loukku.
Päätä itse kuinka usein haluat kuulla ääntään, kerran kk hyvä maksimi. Päätä mikä päivä ja kellonaika on yhteydenotot hyvä, että toivut puhelusta yöunille.
Kirjavinkiksi myös Heidi Kerosuon Muista,unohda.
Saman kokeneena sanon,että vahvista rajojasi,opi sanomaan ei. Älä ennakoi,älä miellytä. Tee asioita,joita itse todella haluat.
Olet päässyt jo pitkälle, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muutamia juttuja, joita siellä terapiassa väännettäisiin eli et voi mitään menneille, etkä muuttaa näiden ihmisten käytöstä. Voit ainoastaan suojella itseäsi ja lapsiasi vahingollisilta ihmisiltä. Lyhyesti, jätät äitisi omaan arvoon ja ymmärrät asian niin syvällisesti, että se ei mene enää sinulle tunteisiin. Voit hyvin lopettaa puhelun jollain verikkeella, kun se menee ikäväksi. Sinun ei tarvitse kohdata tai kouluttaa äitiäsi. Narsismista on paljon kirjallisuutta ja siihen kannattaa perehtyä, jos asia kiinnostaa. Useimmat selvittää asiansa ilman terapiaa. Itse olin nuorena pari vuotta terapiassa, joka hoiti loppuun puutteellisen kasvatuksen.
Voi päästä yli. Mutta äitisi syyllistäminen sinua kohtaan pitää saada loppumaan, koska se aiheuttaa ongelmia, eli lopetat puhelun jos toinen syyllistää. Hän on itse syyllinen käytöksellään siihen että muiden pitää varoa ja välttää. Hänelle peili on oikea väline.