Tykkäättekö naiset karvaisista miehistä?
Siis jos on partaa, rintakarvaa,käsissä ja jaloissa yms? Vai pitääkö olla kaikki ajettuna nykyään?
Kommentit (16)
Mies karvoineen päivineen mulle, kiitos.
Ei tykätä. Täytyy kyllä myöntää, että omallanikin on karmea ryijy. Onneksi ei ole käsistä ja jaloista niin karvainen.
Tykkään. Jos luoja ei oo niitä kauheasti miehelle luonut, niin sekään ei ole minulle ongelma.
Rintakarvat jees, jos kasvaa hyvänmallisesti. Käsikarvoista en välitä, mutta siedän. Säärikarvat yhdentekeviä. Selkä- ja pakarakarvat ei kivoja.
Mun mies on myös varsin karvainen.
Löytyy kunnon parta, rintakarvat, käsikarvat ja jalkakarvat.
Tai mitä niitä nyt luettelemaan, tummanpuhuva mieheni on karvainen kauttaaltaan.
En ole asiaa kauheasti koskaan ajatellut, kuuluu vain asiaan.
Ei hyvän ja ihanan miehen kohdalla mieti kaikkia ulkonäköseikkoja.
Ja huh, ajatuskin että alkaisi karvojaan ajelemaan, mikä työ ja tuska, kauhea sänki kohta kaikkialla, ei kiitos.
ei tykätä , tykätään sellasista muumeista joilla on hirvittävä rahapussi, muumilta puuttuu sellanen värkki josta naiset ei pidä.
Kyllähän sitä on tosi epävarma ittestää kun kasvaa karvoja aika paljon.
Olen alkanut sheivaamaan kaikki karvat pois pidän karvoja ällöinä ja haluan mieluummin pehmeän ihon.
Aika paljon aikaa tulee vietettyä peilin edessä aikaa mutta pääasia että viihtyy omassa kehossa 😊
Ainoat karvat on päässä vaan.
m29
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä on tosi epävarma ittestää kun kasvaa karvoja aika paljon.
Olen alkanut sheivaamaan kaikki karvat pois pidän karvoja ällöinä ja haluan mieluummin pehmeän ihon.
Aika paljon aikaa tulee vietettyä peilin edessä aikaa mutta pääasia että viihtyy omassa kehossa 😊
Ainoat karvat on päässä vaan.
m29
Onko sulla trimmeri jonkun kepin päässä vai miten ajat oman selkäsi?
Liika on liikaa, mutta enimmäkseen tykkään. En koskaan unohda yhtä miestä, jolla oli komeat selkäkarvat. Olin vielä kokematon 20v tyttönen, enkä ollut koskaan nähnyt mitään niin miehekästä silmieni edessä kuin hän, kaikkine karvoineen. En todellakaan tiennyt, että voisin pitää jostain selkäkarvoista.. Ensin hieman säikähdinkin sitä näkyä ja ajattelin, että tässä on jo liikaa aikuista, miehistä miestä minulle. Samalla se kiehtoi ihan älyttömästi. Niin komea ja maskuliininen tapaus oli kyllä, että huh huh. Hyvät geenit. Sopiva pituus (185), leveät hartiat, vahva leuka, täyteläiset huulet ja komeat naamakarvatkin vielä.
Valitettavasti kyseessä oli varsinainen naistenmies, muusikko kun oli. Harvinaisen älykäs muusikko tosin.
Minua hieman kummastuttaa se, että miehistä ja naisista "tykätään" tai häneen "ihastutaan" jos jonkinlaisten ulkonäköön liittyvien juttujen perusteella. Eikö se ihminen, kaiken sen pinnalle näkyvän takana ja katsomatta siihen onko karvainen vai karvaton tai mustatukkainen tai blondi, ole se, josta "tykätään" tai johon "ihastutaan"? Ei ihme, että suhteet eivät kestä, koska se jos mikä on varmaa on, että ulkonäkö vanhenemisen myötä muuttuu. Ihminen sen ulkonäön takana pysyy. O tempora o mores!
Kyllä karvat ovat sitä jotain miehessä. Eilenkin näin muutoin niin komean miehen hihattomassa paidassa, mutta hänen nostaessa paitaa paljastui paljas kainalo. Ja kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta siihen lopahti mun kiinnostus. Olisi ollut täyskymppi, jos olisi löytynyt tuuheat karvatupsut.
Voi kyllä <3 Paitsi parrasta en tykkää, sänki on paras.
Ei haittaa karvat. Ylipaino haittaa.