Mitä tehdä itsekkäälle "ystävälle"?

MINÄ lopettaisin ystävyyssuhteen. Tämö on MINUN mielipiteeni.

Sano hänelle asiasta nätisti. Ehkä hän ei ole huomannut sinun häiriintyvän asiasta. Minun mielestäni aika monet käyttäytyvät noin, mutta en ole ajatellut sitä häiritseväksi, vaan kommunikoinniksi. Voi olla, että itsekin sanon noin joskus.

Ystävyys/kaveruus on vapaa-ehtoista, ehkä sä vaan oot niin raskas/ripustautuva ettei toista enää kiinnosta, toinen voi olla myös niin absolutely boring että mieluummin kattoo telkkaria kuin jaksaa tavata toista. Meistä jokainen on jonku mielestä turhaa ajankäyttöä, niin minäkin ja niin on monet ihmiset mulle. That's life.

Minä sinuna antaisin hänelle mahdollsuuden korjata tapojaan.

Sano joskus, kun hän taas vastaa asiaan noin, että "minun on pakko nyt sanoa tästä sinulle, vaikka et varmasti tule tykkäämään tästä, mutta oletko huomannut, että aina kun kerron jotakin omasta elämästäni, et joko kommentoi sitä tai alat puhua itsestäsi. Se ärsyttää aika lailla, olisi kivempaa jos jaksaisit kiinnostua muidenkin jutuista projisoimatta kaikkea omaan elämääsi".

Jos hän tuosta loukkaantuu, anna loukkaantua. Välirikkohan teillä on edessä joka tapauksessa, jos ET sano mitään. Tuossa on kuitenkin se pieni mahdollisuus, että hän ottaa opikseen. Vähintäänkin hän sitten tietää, mihin ystävyytenne kariutui, mikä on ihan hyvä ja reilu asia.

Minun ystäväni puolestaan hymähtää kaikelle sanomiselleni, että ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi. Ei kuitenkaan itse puhu itsestään tai muista, joten hankala tuohonkaan on mitään vastata.

Mitä hän on sanonut kun olet kertonut että sinusta tuntuu tuolta?

Mä en jaksanut olla enää kuuntelija. Heitin menemään.

Ystävyydessä on tärkeää se että kumpikin on kiinnostunut toisen elämästä, myötäelää ja kuuntelee. Jos tämä ei toteudu, ei se liene ystävyyttä lainkaan.

Itsellä on sukulainen tuollainen minäminä. Hän on alkanut nyt syyllistää kaikista menoistani, hän olisi voinut tulla mökille, Turussakin oltais voitu käydä yhdessä. En kaikkea halua hänen kanssaan tehdä, varsinkaan kun olen hänelle vain joku seuraneiti tai yleisö.

Ettekö edes keskustele? Huh….

Meidän lapsen kummit, vastaavat näin jokaiseen viestiin mitä MEIDÄN lapsestamme laitamme heille🥺🙄

”Meidän Robin sai tämän saman auton

Meidän Robin hiukset leikattiin näin

Meidän Robin pieree aina yöllä

Meidän Robin osaa hypätä laskuvarjolla..”

Oli täys virhe kutsua kummeiksi tälläiset joilla itsellään saman ikäinen lapsi, ja jotka hössäävät vain itseään ja OMAA lastaan🙄🙄🤢

Voisitko ap ajatella, että jatkaisit juttua tyyliin "mukavaa, että sinullakin on vastaavia kokemuksia. Mitä mieltä nyt olet tästä minun tilanteestani?" Ja sitten kun olette puhuneen sinun tilanteestasi, niin käytte läpi kaverisi vastaavaa tilannetta. Oman kokemuksen esille tuominen on myös jakamista. Silloinhan teillä on 2 eri kokemusta samasta asiasta, joista voitte puhua :)