Mitä salattavaa on ihmisellä joka ei uskalla olla facessa tai instassa pelkällä omalla nimellään?

Tai ymmärrys nettiin julkaistun tiedon ikuisuusjänteestä.

Ei välttämättä yhtään mitään salattavaa.

Joidenkin kohdalla kyse on tietyn tyyppisen yksityisyyden säilyttämisestä, huomioonottaen, kuinka paljon huijareita somealustoilla liikkuu, ja sitten on nämä, jotka rakastavat maalittaa, ja vainota, mikäli mielipiteesi, näkemyksesi tms. jostakin on heidän mielestään väärä.

Siinä ei silloin "canceloida" pelkästään työpaikkaa ...

Miksi pitäisi julkaista itsestään kuvia ja juttuja? 

Minulle riittää, että kommunikoin suoraan ystävieni kanssa. 

Ja etenkin LinkedIn on todella ahdistava ajatuksenakin. Siellä kyllä olen, mutta en ylläpidä verkostoani riittävän aktiivisesti enkä hyödynnä sitä muutenkaan. 

Ei ole salattavaa tutuilta, vaan mr Googlelta. Yksityisyys on kallis asia.

Jos mielenhäiriössä kirjautuisin noihin, en taatusti menisi omalla nimelläni.

En kaipaa tuttujen viestejä, enkä oikeastaan sukulaistenkaan. Hukkaan mennyttä aikaa, kun voi nähdä livenäkin jos haluaa. Yleensä en halua.

Liian hyvä ja varakas sinun tasoosi.

Ylipäätään se että minulla on Instagram-tili on asia, jota en halua saattaa kaikkien tietoon.

Exät. Ne tunkee elämään vielä 20 vuoden takaa sisarusten kautta instassa, linkedinissä, facebookissa, kirjeitse vanhemmille.

Mennyt on mennyttä, enkä halua ikinä kuulla parista exästä mitään. Olen blokannut heidär, mutta kun koskaan ei tiedä minkä profiilin takaa lurkkivat, niin parempi pistää varman päälle ja olla muunneltu nimi.

Tai miten olisi ammatin puolesta?

Tämä on siis omalla kohdallani tilanne. Linkedinissä olen, muissa somekanavissa kontaktoitavissa vain hyvin rajatusti ja rajatulle ystäväpiirille.

Saattaa piilotella joltain eksältä, joka on väkivaltainen stalkkeri. Jotkut joutuvat vaihtamaan nimensä ja muuttamaan, ottamaan salaisen puhelinnumeron jne, että olisivat turvassa. Varsinkin jos on lapsia. 

Toinen mahdollisuus on, että on esim. sateenkaariväkeä eikä halua tulla ulos koko uskonnolliselle suvulleen, jotka saattavat googlettaa oikealla nimellä. Tai ei halua olla oman äidin ja isän kanssa kavereina. Itsellä on varmaan 20 kaveria, jotka ovat jotain äidin serkkuja tms., kun en kehtaa kieltääkään. En varmasti puhu omalla nimellä Facessa, että poikaystäväni on trans. Sitä ei kuvista eikä livenäkään huomaa, ja hän on pyytänyt että en kerro kaikille. Sen sijaan kun luon toisella nimellä tilin, voimme puhua avoimesti asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tai miten olisi ammatin puolesta?

Tämä on siis omalla kohdallani tilanne. Linkedinissä olen, muissa somekanavissa kontaktoitavissa vain hyvin rajatusti ja rajatulle ystäväpiirille.

Tunnen yhden lastensuojelun sosiaalityöntekijän, joka samoin rajaa somet. Ihmiset saattavat tulla someen ahdistelemaan ja haukkumaan, jos esim. lapsi on otettu huostaan. Niillä vanhemmilla on usein isoja henkisiä ongelmia, ja ovat hyvin vihaisia lastensuojelulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä salattavaa ihmisellä on jos ei julkaise persereiästään kuvia internetissä?

Luulisin että nimeneomaan se persereikä on silloin salattavaa.

Kaikkien ei tarvitse nähdä kaikkea. Eli toisin sanoen myöskään sinun ei tarvitse nähdä kaikkea.

Mä vastasin, eli muistakaahan Vauva-palstan mielenterveyshörhöt taas alapeukuttaa.

Tänne ei enää kukaan normaali ihminen uskalla kirjoittaa. Olette päässeet tavoitteeseenne.

Aikoinaan IRC-Galleriassa oli mun kuvilla ja mun nimellä tehty valeprofiili. Toisin sanoen joku esiintyi minuna ja saikin aikaan haittaa. Sen jälkeen en ole laittanut omia kuviani nettiin ja kieltänyt kaikkia muitakin laittamasta. Nimi ja sähköposti sellaisia, ettei niitä voi minuun yhdistää. Ja jos joku miettii, että miksi olen ollenkaan Facessa, niin harrastusporukka katsoi sen olevan haluttu kommunikaatioalusta, luoja yksin tietää miksi. Kaverilistalla on tasan ne harrastusporukan kaverit ja mitään muuta en siellä tee kuin seuraa sitä keskustelua ja aikatauluja.

Pelkästään viisasta olla olemassa niillä alustoilla omalla nimellään. Itsekin olen joskus ollut niissä someverkoissa, mutta en oikeastaan viihtynyt. En kaipaa, tarvitse ja kerää itselleni jotakin hovia. Vaikka itsetuntoni ei ehkä koskaan ole ollut kovin hyvä, niin miksi pitäisi pönkittää omaa itsetuntoaan keräämällä itselleen 100- 200 olevinaan ystävää, jotka eivät sitä kuitenkaan oikeasti ole?

Mikä mielenterveysongelma on ihmisellä, joka kehittää itselleen elämää suuremman ongelman siitä, ettei joku ole jollain sosiaalisen median alustalla omalla nimellään, ja pohtii sitä sitten pakkomielteisesti eri teorioita kehitellen päänsärkyyn asti ... ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai miten olisi ammatin puolesta?

Tämä on siis omalla kohdallani tilanne. Linkedinissä olen, muissa somekanavissa kontaktoitavissa vain hyvin rajatusti ja rajatulle ystäväpiirille.

Tunnen yhden lastensuojelun sosiaalityöntekijän, joka samoin rajaa somet. Ihmiset saattavat tulla someen ahdistelemaan ja haukkumaan, jos esim. lapsi on otettu huostaan. Niillä vanhemmilla on usein isoja henkisiä ongelmia, ja ovat hyvin vihaisia lastensuojelulle.

Joo näitä aloja on varmasti monia, sosiaalityö varmaankin yhtenä isoimpana "yhtenäisenä" ryhmänä. Voisin uskoa, että lastensuojeluasioissa varmasti tulee välillä niin hankalia tapauksia, että joutuu harkitsemaan tuota somessa olemista jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään viisasta olla olemassa niillä alustoilla omalla nimellään. Itsekin olen joskus ollut niissä someverkoissa, mutta en oikeastaan viihtynyt. En kaipaa, tarvitse ja kerää itselleni jotakin hovia. Vaikka itsetuntoni ei ehkä koskaan ole ollut kovin hyvä, niin miksi pitäisi pönkittää omaa itsetuntoaan keräämällä itselleen 100- 200 olevinaan ystävää, jotka eivät sitä kuitenkaan oikeasti ole?

'

Tuli virhe, eli tehdään korjaus tekstiin: Siis on pelkästään fiksua ja viisasta olla olematta facessa, instassa tms. omalla nimellään.

Ei taida olla uskalluksesta kyse vaan järjenkäytöstä.