Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena erityisnaiivi ja nyt keski-iässä erityisärtyisä. Miksi...
05.08.2021 |
Olin siis lapsena todella naiivi ja hyväuskoinen, ja sen seurauksena kärsin koulukiusaamisesta (annoin uudelleen ja uudelleen anteeksi, aloin luottaa, kunnes taas kiusattiin). Nuorena aikuisena olin normaali, kun opiskeluympyrät toimivat, ja sain hyviä ystäviä. Nyt keski-iässä en taas halua päästää ketään lähelle, en halua tutustua kehenkään, ettei kukaan pääse loukkaamaan.
Mietinkin nyt, että miksi vain erityisHERKÄT saavat erityistä kohtelua ja huomiota ongelmiensa vuoksi? Mikseivät muut erityisyyden alalajeista kärsivät saa apua ja tukea? Tästä on tasavertaisuus kaukana.
Ja haluaisin vielä lopuksi sanoa, että trololololoo.
Kommentit (12)
Herkkyys on muotia, se on vähän niinkuin taiteellisuutta. Hitlerkin oli muuten taiteilija, piirtäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin naivi tuonne 38-vuotiaaksi asti. Nyt alan ärsyyntyä.
N40
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naivi tuonne 38-vuotiaaksi asti. Nyt alan ärsyyntyä.
N40
Vaihdevuodet. Vaihdat vaihdetta.
Käyttäjä38059 kirjoitti:
Herkkyys on muotia, se on vähän niinkuin taiteellisuutta. Hitlerkin oli muuten taiteilija, piirtäjä.
Minua ärsyttää erityisherkät. Oikeasti vaan haluavat käyttää "herkkyyttään" muiden kontrollointiin ja oman tahtonsa läpi jyräämiseen.
Hormoonit heittelee ja vaikuttaa mieleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyyden lisäksi myös erityismulkkuus on lisääntynyt yhteiskunnassamme.
(Minä kestän paremmin noita jälkimmäisiä)
Olen ihan samanlainen - ensin 35 vuotiaana aloin olemaan itselleni armollinen, 40 vuotiaana minusta tuli vittumainen ja nyt 47 vuotiaana aion päätä ihmisille ihan estoitta ihan kiusallani… kun olin sopuisa sain osakseni vain halveksuntaa ja pilkkaa.varmaan saan sitä nytkin, mutta en enää välitä - auton vaan päätäni ja viilaan pilkkua kaikkien kanssa ihan kiusallani. Kohtelu samaa mutta nyt pidän hauskaa muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen - ensin 35 vuotiaana aloin olemaan itselleni armollinen, 40 vuotiaana minusta tuli vittumainen ja nyt 47 vuotiaana aion päätä ihmisille ihan estoitta ihan kiusallani… kun olin sopuisa sain osakseni vain halveksuntaa ja pilkkaa.varmaan saan sitä nytkin, mutta en enää välitä - auton vaan päätäni ja viilaan pilkkua kaikkien kanssa ihan kiusallani. Kohtelu samaa mutta nyt pidän hauskaa muiden kustannuksella.[/quote
Auon.
Varmaaan kompensointi jäänyt pääälle negatiivisessa mielessä. Kyllä varmaan elämää tavallaan voisi verrata jopa junaan mikä kulkee kiskoilla mutta se että miksi esiim toiset oppii vaikka virheistä ja toiset eivät opi niiin tai vastoinkäymiset opettaa ja toisilla taas kiristää pantaaa. Kyllä se varsinkin miehillä varmaan esiim testosteroni vaikuttttaa jonkin verrran ja kun ikää tulee ja ei enäää jaksa niiin rauhoittuu iän myötä vaikka. Sitten tulee keski iän kriiisejä yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan kompensointi jäänyt pääälle negatiivisessa mielessä. Kyllä varmaan elämää tavallaan voisi verrata jopa junaan mikä kulkee kiskoilla mutta se että miksi esiim toiset oppii vaikka virheistä ja toiset eivät opi niiin tai vastoinkäymiset opettaa ja toisilla taas kiristää pantaaa. Kyllä se varsinkin miehillä varmaan esiim testosteroni vaikuttttaa jonkin verrran ja kun ikää tulee ja ei enäää jaksa niiin rauhoittuu iän myötä vaikka. Sitten tulee keski iän kriiisejä yms..
KAiikkeen voi ainakin varautua kun eletään kuitenkin tietoyhteiskunnassa ja tietoa on saaatavillla. Varmaan monesti se voii kuten enenvanhaa miehillä selllaista erakoitumista omien ongelmiensa kanssa ja häpeäänsä kanssa.
Hui! Yritän kaikin voimin välttyä kohtaloltasi.
T: itsekin naiivi ja vieläpä usein petetty mutta ei yksittäisten ihmisten teot ole luottamusta vienyt muuta kuin siihen yksittäiseen.
Olkoon trolololoo, mutta sulla on kyllä ihan pointti tuossa.