Oletko muuttanyt työn perässä pk-seudulle?

Otin sellaisen työn josta sai työsuhdeasunnon, en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa.

Raskainta oli se että kaikki omat ystävät, tutut jäivät taakse, tunsin itseni pitkään irralliseksi, en kotiutunut oikein koskaan vaikka suinkin melekin kaksikymmentä vuotta siellä.

Nyt taas asun ihan muualla, paikassa jossa viihdyn.

kysyä mikä hinku tänne, jos ei ole hyvä ja kovapalkkainen työ tiedossa?

Laitoimme "maalla" asunnon myyntiin ja alettiin etsiä pk-seudulta uutta asuntoa. Sen mieluisan asunnon löytyminen oli kyllä vaikeaa ja vei kauan aikaa, paljon käytiin katselemassa, mutta ei tärpännyt moneen kuukauteen. Vaikeinta oli asua siinä pienessä vuokrakämpässä ja epätoivo alkoi iskeä, kun sopivaa ostettavaa asuntoa ei vaan löytynyt. Asunto oli liian pieni ja meillä alkoi hermot mennä toisiimmekin. Meillä ei ollut kaupunginosistakaan mitään kuvaa, että mikä olisi kiva ja me emme tajunneet Helsingin laajuutta. Etsittiin liian pienellä alueella kait vanhasta tottumuksesta asuntoa. En enää muuttaisi takaisin maalle ja sitten taas takaisin. Oli se sen verran rankkaa.

Kovapalkkaista työtä ei ole siis tiedossa vielä. Mutta olisi kiva sellainen saada.



ap

Ei tehnyt tiukkaakaan, koko perhe tuli minun työpaikkani perässä (siis hain kieltenopettajan sijaisuutta lonkalta, jonka siis myös sain). Mies työllistyi myöskin todella nopeasti. Asunto järjestyi samalla, kun haastattelun päätteksi rehtori kysyi olisinko kiinnostunut tehtävästä. Muutimme kylläkin todella nopeasti suurempaan, joskin olemme edelleen muuttaneet pariin otteeseen.



Haastatteluihin pääsyyn ei vaikuta asuinpaikkakunta, mutta käy ihmeessä läpi CV:si sekä hakemuksesi. Nämä pitää todella muokata harkiten niin, että ne herättävät mahdollisen työnantajan kiinnostuksen, koska ne erottuvat massasta positiivisesti erilaisina. Entä onko sinulla opintojesi ohella/jälkeen työkokemusta omalta alaltasi?



Asunnon löytäminen pk-seudulta voi olla tiukkaa, varsinkin jos asetatte riman korkealle asunnon ja/tai asuinalueen suhteen. Edestakaisin muuttaminen ei mielestäni olisi kovinkaan järkevää, voi olla työnantajasta riippuen jopa mahdotonta järjestää 3 vuoden virkavapaata (siis 2 vuotta äitiysloman päälle).

muutimmme niin, että kummallakin oli jo hieman työkokemusta. Lapsia ei vielä ollut. Miehellä oli jo muuttaessa työpaikka tiedossa, minä hain paikkaa puolisen vuotta. Tein välissä muita töitä.

Asuimme aluksi ahtaasti vuokralla, myöhemmin löysimme mukavan, joskin edelleen pienehkön asunnon. Minäkin olin suunnitellut, että lasten myötä muuttaisimme takaisin kotiseuduille. Vanhin lapsemme kuitenkin tarvitsi vauvana erityishoitoa ja täällä se järjestyi helposti. Sitten ei vain ole tullut lähdettyä.

Nyt työtilanne on hyvä ja asumme riittävän väljästi.

asunto tulee olla ap- minä asuin opiskelukaverini soluasunnossa, ennen kuin sain kaupungin työsuhdeasunnon

Sorry vaan, keksi muuta tekemistä siellä maalla. Tai hae paikkaa sivuaineesi alalta.

Mies sai ensin työpaikan ja muutti edeltä ystävän luo asumaan. Oma asunto järjestyi kahdessa viikossa (vuokra). Sain itsekin töitä jo n. kuukauden päästä muutosta. En muuttaisi edes takaisin, muuttaminen on kamalan stressaavaa. Mutta miten kukakin kokee.

Työhönottajina on kenties samoista opinahjoista valmistuneita, jotka saattavat suosia "omiaan". Sitä paitsi pk-seutulaisilla on usein kesien aikana kertynyt enemmän/parempaa työkokemusta kuin muualla opiskelleilla.



Muistan, kun rekrytoin itselleni äitiyslomansijaista (viestinnän alalta), että aika vähän opiskeluaikaista kokemusta oli esim. Vaasassa tai Jyväskylässä opiskelleilla.