En taida kohta enää jaksa ihmisiä

Tuntuu että ärsyynnyn nykyään 'kaikkien' ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Valloillaan tuntuu olevan niin itsekeskeinen ja omaan napaan tuijottava käyttäytymiskulttuuri. Ei osata katsoa sitä omaa toimintaa ulkopuolelta, ei välitetä miten se vaikuttaa muihin. Tai mikä vielä pahempaa, tiedostetaan että asia saattaa herättää kanssa ihmisissä närää mutta siitä ei välitetä. Pelottavinta tässä on, etten enää tiedä olenko minä itse tässä se idiootti ja tuo ympärillä näkemä ja kokema ihan normaalia elämää. Ihmiset verhoavat sen itsekkään käyttäytymisen hyvyyden alle, siis tarkoitan että muuten ollaan niin ystävällistä ja kaikkien kaveria mutta kuitenkin käytös on semmoista itsekästä. Ajaudun konflikteihin ihmisten kanssa kun lopulta joudun ns. suoraan sanomaan että minun mielestä tuo toiminta ei suoraan sanottuna ole reilua tms. Olen saattanut usemman kerran ikäänkuin vihjailla jostain asiasta, mutta ei mene noin perille kun siinä omassa tekemisessä ei nähdä mitään väärää.
Itse niin mielelläni keskustelisin asioista niinkun aikuiset, molemmat sanoisi ajatuksensa ääneen, toinen kuuntelee ja yrittää ymmärtää, mutta nämä menevät aina niin että kun jostain sanon niin siitä suoraan loukkaannutaan eikä edes haluta kuulla tai ymmärtää sitä toisen ihmisen mielipidettä tai oleellisinta pointtia koko asiasta. Niin turhauttavaa. Ei vain jaksaisi näin aikuisiällä enää mitään teinidraamaa, vaikkakin nyt kun tarkemmin ajattelen niin nämä ihmiset onkin itseäni reippaasti nuorempia joiden kanssa ajatukset ei aina osu yksiin. Sitten on niitä oman ikäisiä joiden kanssa ajatellaan asioista useimmiten samalla tavalla. Ehkä tässä on sitten joku sukupovien välinen kuilu, jossa tämä nuorempi osa on vielä enemmän kiinni siinä itsekkäässä ajattelutavassa, ja vuosien kuluessa osaavat oppia ottamaan myös enemmän huomioon myös toiset ihmiset.