Riittääkö isovanhemmilla rakkautta kaikille lapsenlapsille jos lapsia on paljon eli yli viisi kappaletta?

No suoraan sanoen vähän ne alkaa puhuriksi mennä siinä neljännen jälkeen.

Ei, ne rakkausvarastot loppuu siinä viidennen kohdalla kesken. Rakkaus kun vähenee aina sitä mukaan kuin sitä annetaan.

Meillä suvussa neljä. Yksi ehdoton suosikki, oikea ihmelapsi. Kahta arvostellaan mm. vääränlaisesta luonteesta. No samalla tyylillä ovat omat lapsensa kasvattaneet.

Ei riitä, ainakaan jos lapset ovat saman ikäisiä. Ei edes kolmannelle.

Meillä biologiset mummit eivät enää nuorimpia lapsenlapsiaan hoitoon ole halunneet. Ainoastaan meillä ovat yökyläilleet eli isoisänsä ja bonusmummin (vela) luona.

Rakkautta varmaankin, aikaa ei niinkään.

Appivanhemmilla on 14 lastenlasta, joista 3 minun eli nuorimmat. Oman kokemuksen mukaan heidän rakkaus lisääntyy sama tahtia kun lapsenlapsia syntyy.

Ei riitä koettu on. Kun on 22 lapsenlasta, 23 ei paljon nappaa. Hyvä niin, eipähän tarvinnut jakaa, kun taas toisen vanhemman suku oli totaalisen lääpällään lapseen. Ja halusi olla mukana ihan lapsen arkipäivässä.

Kyllähän siinä sellainen inflaatio vähän käy. Jos pieniä on paljon, niin ei kaikkien kanssa pysty olemaan saman verran. Ja jos jotkut asuu vielä kauempanakin 🤷‍♀️

Toisista vaan tulee läheisempiä kuin toisista.

Kuusi lastenlasta ja rakkautta sekä aikaa riittää kullekin.

Kyllä varmaan. Mutta eka lapsenlapsi oli erityinen koska oli poika. Sisarukseni kaikki ollaan tyttöjä.

Tiedät jo vastauksen ja siksi kysyt eli ei.

Kyllä, kun huomioi jokaisen välillä erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät jo vastauksen ja siksi kysyt eli ei.

Kaikilla ei ole niin kuin sinun suvussasi.

Eiköhän ole sama juttu kuin viisilapsisessa perheessä verrattuna 1-2-lapsiseen perheeseen. Kun niitä lapsia on lauma, niin väkisellähän he jäävät vähemmälle huomiolle.

Hieno esimerkki siitä, että tyhmimmät kysymykset tulevat aina kirjoittajilta, jotka osaavat otsikon jälkeen laittaa tekstikenttään vain ”?”, ”niin” tai ”miten on?”

Toisen puolen isovanhemmilla on tapana keskittää kaikki aika mielenkiinto aina siihen nuorimpaan lapsen lapseen eli kun uusi tulokas syntyy toiset ns unohtuu

Vierailija kirjoitti:

Toisen puolen isovanhemmilla on tapana keskittää kaikki aika mielenkiinto aina siihen nuorimpaan lapsen lapseen eli kun uusi tulokas syntyy toiset ns unohtuu

Samahan se on perheessäkin. Kun uusi lapsi syntyy, isommat jäävät enemmän tai vähemmän syrjään. Surullisinta on, jos se "isompi" lapsi on 2-3-vuotias, joka on vielä pieni ja paljon huomiota vailla. 

Olin isovanhempieni 7. ja viimeinen lapsenlapsi ja ainakaan heillä ei riittänyt aikaa, kiinnostusta tai rakkautta minulle.